Rauhoitettu Laine?

Leo Komarov on jo konkari.

”Jättäkää Patrik (Laine) rauhaan”, hän viestitti median edustajille turnauksen alussa.

Samaan aikaan Pietarissa olevat toimittajat pähkäilevät, voisiko raportoinnissa olla välillä edes yksi ”Laineeton päivä”.

Rauhaan? Olisiko se edes mahdollista?

Järkevää ei ainakaan – sen paremmin median kuin Laineenkaan kannalta.

Patu Tampereelta on nyt kansan lempilapsi ja silmätikku. Minkäs teet? Journalistit eivät hoitaisi työtään, jos he eivät välittäisi kotimaahan nuoren hyökkääjän tekemisiä ja sanomisia.

Sitä paitsi. Komarovkin tasan tarkkaan tietää, mikä Laineella saattaa olla edessä.

On täysin mahdollista, että Toronto Maple Leafs huutaa kesäkuussa Laineen NHL-draftin ensimmäisenä varauksena. Jos näin käy, nuorukainen kohtaa pähkähullun sirkuksen.

Toronto on NHL-kaupungeista pahiten ”juovuksissa”.

Torontossa Laine olisi saman tien myllyssä ja flipperissä yhtä aikaa.

Kanadalainen kaupunki on kiekkoilun suhteen raivopäinen. Siellä nyhdetään kaikki ja halutaan kaikki. Tunnelman tihentää ääripisteeseen se, että Maple Leafsilla on kompleksi: joukkue ei tätä nykyä menesty NHL:ssä mitenkään.

Loppuun kaartuvalla kaudella Toronto oli surkeista surkein. Moinen rähmintä ei kaupunkilaisille käy. He tarttuvat epätoivoisina jokaiseen mahdollisuuteen.

Varmasti tarrautuisivat myös Patrik Laineeseen.

Siihen menoon verrattuna Suomi-fanin ja median prässi on kevyttä kamaa. Mutta käy toki hyvästä treenistä.

Isompana kysymyksenä suomalaiskansallinen(kin) riehaantuminen nuorten urheilijoiden edessä on mielenkiintoinen.

Miten teinitähtiin tulisi suhtautua?

Missä menee älyttömyyden ja kohtuuden raja?

Tärveleekö megajulkisuus urheilijan? Entä ihmisen?

Perjantaina vietettiin Mikael Granlundin ilmaveivin viisivuotispäivää. Totta, merkittävimpiäkin vuosipäiviä taitaa olla olemassa, mutta hauska on katsoa aikaa jälkeen veivauksen.

Granlund oli Bratislavassa 19-vuotias. Hän nousi hetken jumalaksi, ihmejekusta lyötiin postimerkki. Hän sai itselleen ikileiman.

Mutta miten tuo kevät vaikutti nuoreen mieheen?

Pelaajana Granlund ei ole toistaiseksi päässyt aivan odotettuihin NHL-sfääreihin, mutta ihmisenä hän vaikuttaa tasapainoiselta. Pilalle mies ei ole mennyt. Se on tärkeintä.

Sitä paitsi. Granlundin veivistä ja hetkeen heittäytymisestä voi mielikuvitusta venyttäen hakea myös symboli- ja esimerkkiarvon.

Saattoiko tuo häkellyttävä hetki olla merkki valtakunnan silloisille junioreille – näille laineille, ahoille ja puljujärville – että urheilun ei tarvitse olla kaavoihin kangistunutta vääntämistä.

Siitä voi tehdä myös taidetta, vaikkapa rappia.

Ja huippuräppärit. Eivät hekään julkisuuden silmää karkuun pääse.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.