Rekka-auto on hyvä liikuttaja

Lasten rekka-auto. Joskus se tuntuu paholaisen lapsiperheille lähettämältä kidutusvälineeltä. Renkaiden jyristäessä parketilla meteli on aivan järkyttävä. Liki sietämätön.

Aikuisen primitiivireaktio jyrinään on jyrkkä kielto, koska melu pahentaa entisestään työkiireiden ja univajeiden aiheuttamaa päänsärkyä. Kieltävään ratkaisuun houkuttelee myös se, että näissäkin formuloissa ikävän onnettomuuden riski on olemassa jokaisella kierroksella. Kivulias osuma muurattuun takkaan tuntuu jopa todennäköiseltä.

Aina ensimmäinen ajatus ei kuitenkaan ole paras. Ei tässäkään tapauksessa. Metelin sijasta tuskaisen aikuisen kannattaa keskittyä lapsen pieniin askeliin. Niitä tulee rekka-autoleikissä valtava määrä. Jyrkissä mutkissa kuski tarvitsee kehonhallintaa, ja uusi kiihdytys suoralla saattaa jopa aiheuttaa töitä hengityselimistölle. Hikipisaroita ilmestyy kehoon varmasti.

Rekkailu on siis erinomaista liikuntaa, suotta sitä kieltämään. Sallimalla aikuiselle tulee hyvä mieli, ja kenties päätäkään ei enää niin pahasti särje.

Väliin kylmää faktaa höpinän rinnalle. Opetus- ja kulttuuriministeriö julkaisi syyskuun alussa uuden lasten liikuntasuosituksen, jonka mukaan alle 8-vuotiaiden päivään pitäisi sisältyä vähintään kolme tuntia liikuntaa. Määrä on suuri, ja nykyisin siihen pääsee tutkijoiden mukaan vain 10–20 prosenttia lapsista.

Ja seuraavaksi hieman loogista päättelyä. Monet vievät lapsiaan ohjattuihin liikunta- ja urheiluharrastuksiin useita kertoja viikossa. Niissä voi kertyä yhteensä jopa neljä tuntia liikkumista. Urheiluseurat tekevät hienoa työtä lasten liikuttamiseksi, mutta suosituksiin suhteutettuna viikkoon jää vielä noin 17 tunnin vajaus. Päiväkodeissa ja kouluissa liikettä tulee jonkin verran, mutta kohtalaisen yksinkertaisilla laskutoimituksilla päästään siihen tulokseen, että lasten on syytä laittaa kehoa liikkeelle hurjan paljon myös vapaa-aikana.

Meillä vanhemmilla onkin valtava vastuu. Rekka-autoleikki on hyvä osoitus siitä, että aika usein liikuntaminuutteja tulee aivan tavallisissa arkitouhuissa. Touhuissa, jotka suojeluvaistoiset isät ja äidit kenties joskus turhaan kieltävät. Kiipeilyissä eri paikkoihin, sängyssä hyppimisessä, supersankareiden miekkailuissa ja pienen eteisen sählypeleissä tulee yllättävän paljon liikuntaa lähes huomaamatta. Annetaan siis lasten leikkiä, vaikka toki niissä joskus myös kolisee ja sattuu. Toivottavasti ei satu pahasti.

Meillä ainakin saa siis melutaso nousta jatkossakin rekkaleikissä. Tulkaa vaikka naapuritkin.

Eräänlainen epilogi. Tätä en tunnusta mielelläni, sillä minua ajoittain ärsyttää, kun lapset ja lapsenmieliset tallustelevat pitkin katuja ja tuijottavat puhelimiinsa. Kuulemma jahtaavat jotain olentoja. Silti en pidä typeränä asiana, että Suomen Latu valitsi reilu viikko sitten Pokemon GO:n Suomen Liikuttajaksi vuonna 2016.

Jos pokemonien etsinnän ansiosta sadattuhannet suomalaiset liikkuvat ja liikkumisesta on tullut perheiden yhteinen harrastus, niin eipä minullakaan taida olla syytä puhelintuijottelusta ruikuttaa.

Itse en kyllä kalkkiksena ole jatkossakaan olentoja ottamassa kiinni.

Joku raja on sentään pidettävä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.