Rento mieli, parempi idea

Jos sinulla olisi mahdollisuus saada itsellesi kolmas silmä, mihin itsessäsi sijoittaisit sen? Näin kysyi vanha tuttu työkaveriltani.

Työkaverini mietti asiaa ja vastauksen annettuaan hän sai kuulla pohtineensa asiaa aikuismaisen mutkikkaasti. Tavallisimmin aikuiset vastaavat, että he sijoittaisivat kolmannen silmänsä niskaan. Useimmiten perusteluna on turvallisuus: huoli omasta tai vahdittavien pikkulasten turvallisuudesta vähenisi niskasilmän avulla.

Sen sijaan lapset vastaavat kysymykseen tyystin tosin, työkaverini tuttu totesi.

Lasten mielestä paras paikka kolmannelle silmälle olisi sormen päässä, hän väitti ja kertoi nähneensä aihetta koskevan tutkimuksen.

Lasten mukaan sormen päässä olevalla silmällä voisi kurkistaa vaivihkaa nurkan ympäri, kurkottaa katsomaan ylä- tai alahyllylle, etsiä kadonneita tavaroita laatikon perältä ja niin edelleen.

Olen taipuvainen uskomaan väitteeseen tutkimusta näkemättäkin. Lopullisesti vakuutuin, kun teimme asiasta pienimuotoisen kyselyn työpaikallamme: silmän sormeen sijoittaminen tuli mieleen vain kollegalle, joka tunnetusti on kyennyt säilyttämään herttaisen lapsenmielisyytensä.

Nämä pohdinnat tulivat mieleeni, kun luin Jyväskylän yliopiston tutkijan, tietokirjailija Juha T. Hakalan tuoretta kirjaa Luova laiskuus. Kirjassa nimittäin puhutaan ideoiden syntymisestä ja siitä, mikä estää uusien luovien ajatusten kukkimisen.

Kolmas silmä -kysymys sopisi hyvin kirjan esimerkiksi siitä, miten jatkuvasti huolissaan oleminen tukkii ideoinnin. Aikuisethan ovat – ja varsinkin näinä aikoina – jatkuvasti huolissaan. Siksi kai kolmas silmäkin sijoitettaisiin tylsästi niskaan.

Pelko ei ruoki uusia ajatuksia eivätkä huolissaan olevat ihmiset singahtele luovia ideoita, Hakala painottaa.

Parannuskeino ajatusten tukkoisuuteen on yhtä aikaa sekä helppo että äärimmäisen vaikea: rento mieli, parempi idea.

Tukkoinen pää on taipuvainen tahkoamaan aina vain samoilla jengoilla. Jos suhtautuu torjuvasti kaikkeen uuteen ja erilaiseen, tulee torjunneeksi mahdollisuuden uusiin ideoihin. Tämä näkyy yt-neuvottelujen henkisesti pysäyttämässä Suomessa liiankin selvästi.

Tästä kierteestä tulisi Hakalan mukaan pyristellä irti.

Nyky-Suomessa hyvä esimerkki lukkoon lyödyistä asenteista on väittää, että meillä ei ole vaihtoehtoja. Tavallisimmin väite esitetään perusteltaessa ikäviä muutoksia kuten säästöleikkauksia. Väitteen kuulee usein.

Vain näköalaton ihminen uskoo väitteeseen: hän on hukannut kykynsä nähdä asioita toisin. Voi väitteeseen nojautuminen toki olla silkkaa laiskuuttakin, kun ei vaivauduta etsimään uusia ja erilaisia ratkaisuja.

Hakala muistuttaa, että hyvä päätös edellyttää aina ristiriitoja ja erilaisia mielipiteitä. Päätös ilman vaihtoehtoja osoittaa vain pelurin – huonon sellaisen – epätoivoa. Se sisältää sokkona tehdyn arvauksen ja pelokkaan toiveen, että valinta sittenkin osuisi oikeaan.

Näitä pelureita Suomessa on nyt paljon. Mutta huippuvoittoa ei tule, ellei uskalla katsoa, mitä mahdollisuuksia uudet kortit voisivat tuoda.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.