Riidat ja erot tulivat esille

Taisimme ehtiä elää parikymmentä vuotta väärän todellisuudenkuvan kanssa. Näimme Suomen konsensusyhteiskuntana, jossa kaikkien tavoitteet olivat samanlaisia. Hyvinvointi kosketti jokaista ja kaikki tukivat hyvinvointiyhteiskuntaa.

Ihmisten arvomaailmatkin olivat muka niin samanlaisia, että tutkimuslaitokset peilailivat niitä risc-asennekartoille ja ulottuvuuskuvioille. Vain näin löysimme markkinoijille edes elämäntyylistä joitakin eroja.

Kansainvälistyminen läpäisi koko kansakunnan. Ulkomaanmatkat olivat "kaikkien" arkea.

Särö yhteiskunnassamme oli työttömyys. Se riivasi varsinkin 1990-luvun alun syvän laman aikoihin.

Puolueetkin samankaltaistuivat. Kokoomus oli työväenpuolue, keskusta cityliberaali, vihreät isänmaan asialla ja sosiaalidemokraatit hukkasivat muuten vain työmiehen ja -naisen.

Puoluetta johtivat ammattipoliitikot, joilla ote arjen (työ)elämään oli mitätön. He oli tulleet suoraan yliopiston penkiltä.

EDUSKUNTAVAALIT puhkaisivat kuplan. Poliittinen järjestelmä järkkyi, kun perussuomalaiset osoittivat luulot vääriksi.

Meillä on syrjittyjä, köyhiä, isänmaallisia, kodittomia, työtä arvostavia, rasisteja ja ties minkälaisia ihmisiä.

Samalla järkyttyi puoluevalta. Eduskuntaan tuli tavallisia ihmisiä ilman suurta poliittista kokemusta: yrittäjiä, eläkeläisiä, työntekijöitä ja toisinajattelijoita.

Kun ammattimaisesti tehty sanomalehdistö, televisio tai radiokaan ei enää yksin päätä julkisesta näkyvyydestä, ihmisten ajattelun koko värikirjo on tullut esille.

Internetin blogeissa ja keskustelupalstoilla on puhetta, jota parikymmentä vuotta sitten emme kuulleet kuin Esson baarin siinä pöydässä, johon kunniallinen ihminen ei mennyt.

Nyt kaikki ajatukset huudetaan maailmalle. Ja vaikka huuto olisi yksittäinen, nyt se saa usein seurailijoita.

Ennen osa sanomista jäi ilman massiivista julkisuutta. Toimittajat eivät niitä kirjoittaneet, koska niitä pidettiin "kylähullujen" puheina. Nyt viisaudet ja hulluudet eivät erotu toisistaan.

VAKAUDEN AIKA suomalaisessa politiikassa on nyt ohitse. Konsensus näyttää kadonneen, kun puolueet etsivät ydintään.

Todennäköisesti näemme tällä vaalikaudella poliittisia yllätyksiä. Tuleva hallituskin voi kaatua kesken vaalikauden.

Myös yhteiskunnallisesti vakaan yksimielisyyden aika näyttää olevan ohitse. Osa eroista on aitoja ristiriitoja arvoissa ja eduissa. Osa on pintapuolisia elämäntyylieroja.

Edes jääkiekon maailmanmestaruus ei yhdistä suomalaisia pitkäksi aikaa yhteiseen kansallishuumaan.

Osa meistä on globalisteja. Osa on lokalisteja, ja he ovat tulivat esille vaaleissa.

Osa on liberaaleja ajattelultaan. Osa konservatiiveja.

Osa on rikkaita ja osa on köyhiä.

Osa haluaa muutosta yhteiskuntaan ja osa säilyttää kaiken entisellään.

Kaikesta tästä on seurannut se, että politiikka kiinnostaa ihmisiä. Muutosten suunnasta taistellaan juuri nyt hallitusneuvotteluissa.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen päätoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Kolumnit

Ämmä hallitus?

Marin tekee ruuhkaa vihervasemmistoon

Kolumni: Jyväskylä vs. Buenos Aires

Kolumni: Holtittomat kuskitko muka hauskoja?

Kolumni: Taksien hinnat pysyivät, mutta palvelu huononi

Kolumni: Työehtojen shoppailu on vasta alussa

Haittamaahanmuuttajat söivät eläkeparannukset

Kolumni: Muunneltua totuutta laseilla ja ilman

Antenni: Lapseni löysi Youtubesta mainiot esikuvat

Kolumni: Itsenäisyyspäivä epäperinteisin menoin

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.