Rion karu todellisuus

Pam, pam, pam!

Ja maassa makaa kuollut mies.

Näin kuvaili olympialaisten avajaisillan tapahtumia Australian olympiakomitean tiedotuksessa työskentelevä nainen. Hän halusi kävellä samaa matkaa judostadionilta lehdistökeskukseen. Pelko oli hiipinyt puseroon. Yksin ei tehnyt enää mieli liikkua.

Australian mimmi oli ollut lähdössä avajaisista Maracanan stadionilta perjantai-iltana puolenyön aikaan. Kadulla ohi oli ajanut auto, joka oli pysähtynyt ja ampunut erään pyöräilijän kuoliaaksi. Nainen oli syöksynyt peloissaan maihin, eikä uni ollut tullut oikein seuraavana yönä Copacabanan hotellilla.

Fakta on, että täällä ammuskellaan ja myös tapetaan ihmisiä. Lisäksi kuvaajilta on varastettu tavaroita. Kaikki ei ole todellakaan paikallisilla kunnossa.

Itse en ole kuitenkaan kokenut pelkoa. Yksin liikkuminen metrolla päiväsaikaan on sujunut ihan normaalisti, samoin lenkkeily.

Paikallinen väki on jopa auttanut ja neuvonut mielellään liikkumisessa. He varmistavat moneen kertaa, että varmasti tiedän, minne mennä. Vaikka harva puhuu englantia, niin viesti halutaan saada perille.

Liikkuessa huomaa, että köyhäähän täällä on. Kun Rio sai olympialaiset vuonna 2009, niin maan talous oli kunnossa. Sen jälkeen talous lähti alamäkeen ja nykyään myös maan poliittinen tilanne on sekava.

En ole nähnyt missään muualla niin paljon töhrittyjä seiniä, roskia, rikkinäisiä katuja ja talon rötisköjä.

Toisaalta luokkaerot näkyvät. Hienossa ja täydessä ostoskeskuksessa on Suomen hintataso ja siellä jonottaa pikaruokaravintoloissa paljon nuorta väkeä. Paikallisia on mukavasti myös olympiakatsomoissa. Siellä iloa riittää ja välillä järjestysmiehetkin pistävät tanssiksi.

Sitä ihmettelen, etten ole nähnyt nuoria missään pelaamassa jalkapalloa. Ennakkoon mielikuva Brasiliasta oli, että koko ajan joku on potkimassa palloa jollakin kadulla.

Ovatko he sitten faveloiden sisällä? Tuossa parin kilometrin päässä on esimerkiksi Jacarezinhon favela, jossa syntyi jalkapallotähti Romario, nykyinen poliitikko.

Betoniviidakon ja röttelöiden välissä vilahtaa joitakin karuja ja pieniä kenttiä, joissa näkyy maaleiksi tarkoitettuja tolppia.

Yhdellä betonikentällä on 50 naisen jumpparyhmä.

Täällä tuntuu jotenkin hölmöltä kotimaan narina huonoista urheilu- ja liikuntaoloista.

Siitä ei pääse mihinkään, että Rion kisajärjestelyt ovat olympiatasolle heikot. Kyyditykset kestävät luvattua kauemmin, kahvi on aina lopussa, eikä vettä saa kaikilta stadioneilta käteisellä.

Ero on valtava Pekingin 2008 olympialaisiin, joissa kaikki oli viimeisen päälle. Kiinalaiset halusivat antaa hyvän kuvan maasta ja kohtelivat toimittajia oikein ylenpalttisen kohteliaasti. Vessassa ojennettiin käsipyyhettä, ulkona kannettiin sateenvarjoa ja hotellilla pestiin pyykkiä.

Mutta, mutta. Täällä on nähty myös mielenosoituksia. Pekingissä niitä ei ole.

Vaikka kisajärjestelyt olisivat mitä, niin itse pidän sananvapautta paljon tärkeämpänä asiana. Pekingissä oli kuitenkin turvallista. Rio ei ole todellakaan paras paikka järjestää olympiakisoja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Kolumnit

Kolumni: Kun sukupuoli vaihtuu, nimi kuolee

Paluu arkeen joukkoampumisten jälkeen on vaikeaa

Kolumni: Täydellisessä maailmassa suuret arvokisat menisivät näin

Suuri osa meistä tekee sitä

Kolumni: Tästä syystä Ruotsissa osutaan napakymppiin, Suomessa ei

Kun koolla on väliä

Kolumni: Inarissa ei kansa liukastele

Kolumni: Elokuva ei ole pelkkää elokuvaa

Kolumni: Korkean korvamatoisuuden kappale

Avoimen väylä tulee olla tarjolla kaikille

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.