Risuista puiden huminaan

Viitasaaren nykymusiikkifestivaalilla Musiikin ajassa on usein menty metsään – ihan myönteisessä mielessä. Musiikin ajan säveltäjävieraista monet ovat tunnustaneet luonnon, ja nimenomaan puiden, merkitsevän heille suurta innoituksen lähdettä.

Tämän kesän säveltäjävieras, itävaltalainen Peter Ablinger, nimesi jo automatkan Kuopion lentoasemalta Viitasaarelle meditaation kaltaiseksi kokemukseksi aistiessaan metsien hiljaisuuden. Säveltäjällä on kyky jopa erottaa eri puulajeja toisistaan äänen perusteella: koivussa on kevyt kohina, pihdan sävy on tummempi. (Ksml 4.7.)

Ablingerin innostuksesta puihin tuli mieleen tapahtuman kaikkien aikojen nimekkäin säveltäjävieras, yhdysvaltalainen John Cage (1912–1992). Kesällä 1983 ykköspuheenaiheeksi Viitasaarella nousi Cagen esitys paikallisessa kirkossa. Alati uusista ja epätavallisista äänilähteistä kiinnostunut säveltäjäguru katkoi risuja – kirkkokonsertissa!

Aikojen saatossa viitasaarelaiset ovat omaperäisen musiikkifestivaalinsa hiljaisesti hyväksyneet; avarakatseinen ja uskollinen vähemmistö on siitä jopa innostunut. Niinpä viime kesänä kirkossa nähty ja kuultu Sami Klemolan 30-vuotisjuhlateos Viisi kertaa kuusi ei herättänyt pahennusta vaan sille uskallettiin reilusti nauraa.

Viisi kertaa kuusi -esitys sisälsi sitä, mitä kirjaimellisesti lupasikin: viisi taatusti tuoreilta havuilta tuoksuvaa kuusta (sisässä ihmiset) pyörivät kirkon käytävillä elektronisen hälyn tahdissa kuin menninkäiset marsista. Kaiken huipensi sakastista saapasteleva, ammattinsa mukaisiin varusteisiin sonnustautunut metsuri, joka pärisevää moottorisahaa heilutellen ajoi kuuset tiehensä.

Tällä kertaa Musiikin ajan avajaiskonsertti oli tavanomaista vaisumpi, näin maallikon näkökulmasta. Toisaalta tiistai-iltana koettu pienten ja hyvin toisistaan poikkeavien sävellysten kokonaisuus oli hyvin viihdyttävä. Ilokseni havaitsin, että konsertissa oli poikkeuksellisen paljon jyväskyläläisiä – toisaalta harmittavasti paikkakuntalaisia aiempaa vähemmän.

Kenties avajaiskonsertit eivät ole sitä, mihin viitasaarelaisyleisö mieluiten osallistuu. Nyt viisivuotiskautensa päättävä taiteellinen johtaja Perttu Haapanen on aktiivisesti etsinyt erilaisia matalan kynnyksen konserttipaikkoja. Esimerkiksi kotikonsertit ovat saavuttaneet suuren suosion.

Viitasaaren seurakunta on alusta saakka ollut Musiikin ajan vankkumaton yhteistyökumppani. Kirkkoherra Heikki Karjalainen osasi aikoinaan viisaasti nähdä tapahtuman merkityksen eikä sulkenut kirkon ovia kiihkeän paheksunnankaan painostuksesta. Myös muut seurakunnan tilat ovat olleet konserttipaikkoina.

Yksi lumoavimpia konserttipaikkoja tätä nykyä on laamanni Hannu Krogeruksen rakennuttama Tervamäen kappeli Suovanlahden kylällä, metsän keskellä.

Viisi vuotta sitten Haapanen asetti tavoitteekseen kaataa raja-aitoja paitsi yleisön ja nykymusiikin väliltä myös eri musiikinlajien väliltä. Onnistumisesta kertoo vaikkapa se, että sunnuntaina päätöskonsertissa Suovanlahden maamiesseuran talolla kohtaavat klassinen ja flamencomusiikki.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.