Rock, Batman ja Barcelona

Tallustan pitkin katua karttaa lukien. Kuten aina suurkaupungissa ollessani.

”Are you lost?” kysäisee joku ystävällisen oloinen kiinalaismies. Kiinalaisia on tässä kaupungissa paljon, ystävällisiäkin. Hätkähdän silti, koska harva heistä on puhunut parempaa englantia kuin minä. Se taas kertoo aika paljon kiinalaisten kielitaidosta.

”No, I have a map”, vastaan leppoisasti takaisin. ”Where are you going”, mies jatkaa. ”I really don’t know. I am just walking”, vastaan. ”So you are lost”, mies hekottelee.

Eipä siinä. Kaipa se on aika outoa vain kävellä ympäriinsä ja ihmetellä vieraan kaupungin normaalia arkea. Olisin kai voinut mennä ihmettelemään myös Kiellettyä kaupunkia. Tavallaan se kiinnostikin, mutta oli mokoma ehtinyt mennä kiinni. Tiananmenin aukion lähelläkin kävin, mutta tuli jo niin kuuma, että päätin antaa aukion olla. Siitä on jotenkin pahoja muistoja lapsuuden uutiskuvista.

Minä todella vain kävelin ja nautin siitä.

En erityisemmin pidä matkailusta. Periaatteessa minulle sopisi mainiosti, jos yleisurheilun MM-kisat olisivat Heinolassa (näin siellä bussimatkalla Helsinki-Vantaalle urheilukentän), koska inhoan matkanjärjestämistä, pakkaamista ja lentomatkaa.

Vieraassa maassa on kuitenkin hyvä olla. Se virkistää oudolla tavalla. Valehtelin hieman aluksi, sillä en päivän kaupunkikierroksella koko matkaa kävellyt, vaan matkailin myös metrolla yksin aika monen kiinalaisen kanssa. Katselin ihmisten paitoja ja niistä päättelin, että yleismaailmallisia asioita ovat ainakin rock, Batman ja Barcelona.

Suomessakin pidän siitä, että minua pidetään outona. Tätä tapahtuu toki usein, mutta kiinalaisessa metrossa minun oli jotenkin erityisen hyvä olla.

Tästä syystä kadehdin urheilijoita. He ovat usein jo lähtökohtaisesti monien mielestä ainakin erilaisia. Ja kuinka usein he saavatkaan liikkua jossain eksoottisessa ympäristössä, ja joskus vielä joku muu järjestää heidän matkansa.

Suomen joukkueestakin iso joukko viritteli kuntoaan Hongkongissa, jota muuten pienenä poikana luulin King Kongin kotipaikaksi.

Yksi vika kaupungilla kävelyssä silti on. Ainakin Pekingin kaltaisessa kaupungissa. Kuumuus on välillä sietämätöntä. Lämpöasteita ei ole ollut mahdottoman paljon, mutta ilma on niin seisovaa, että koko ajan tuntuu siltä kuin se loppuisi kokonaan. Liikunnan ystävänä pidän hikoilusta, mutta tällainen jatkuva nahkea olotila ei miellytä minua ja tuskin ahtaassa metrossa myöskään kiinalaisia. Taisin jo kertoakin, että heitä tässä maassa on aika paljon.

Saasteisuus on oma lukunsa. Kuulemma Pekingin saasteiden hengittäminen on hieman sama asia kuin jos tupakoisi jatkuvasti. Sitä hommaa olenkin vältellyt tähän asti. Ja tuntemuksista päätellen toimin niin myös jatkossa.

Pekingissä urheilijoiden osa ei välttämättä olekaan kadehdittava. Ainakaan kestävyysjuoksijoiden. Muutaman kilometrin hitaan kävelyn jälkeen en voi kuin ihmetellä, kuinka maratonin ja kympin juoksijat voivat omansa suorittaa. Kovia poikia ja tyttöjä. Ehkä myös hieman outoja.

Päivä kaupungilla oli kaikkinensa mukava, mutta jatkossa kyllä astelen paljon mieluummin Linnunpesään.Kisat voivat todellakin alkaa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Kolumnit

Ämmä hallitus?

Marin tekee ruuhkaa vihervasemmistoon

Kolumni: Jyväskylä vs. Buenos Aires

Kolumni: Holtittomat kuskitko muka hauskoja?

Kolumni: Taksien hinnat pysyivät, mutta palvelu huononi

Kolumni: Työehtojen shoppailu on vasta alussa

Haittamaahanmuuttajat söivät eläkeparannukset

Kolumni: Muunneltua totuutta laseilla ja ilman

Antenni: Lapseni löysi Youtubesta mainiot esikuvat

Kolumni: Itsenäisyyspäivä epäperinteisin menoin

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.