Rohkeasti kohti uutta

Jos Suomi jostakin maailmalla tunnetaan, on se korkea osaaminen ja teknologia. Nyt on syytä olla huolissaan.

Samaan aikaan kun Suomen talouskasvu on jäämässä yhä enemmän jälkeen muusta euroalueesta, eivät yrityksetkään enää näytä satsaavan tulevaisuuteen.

Panostukset tutkimukseen ja tuotekehitykseen ovat pudonneet Suomessa tuntuvasti. Vuosina 2011–2014 suomalaisyritykset leikkasivat T&K-menoistaan reaalisesti jopa yli 18 prosenttia, 700 miljoonaa euroa.

Kun samaan aikaan myös aineelliset investoinnit esimerkiksi digitalisaatioon, automatisaatioon ja robotiikkaan ovat meillä jääneet kilpailijamaista, on viimeistään herättävä kysymään, mikä on Suomen tulevaisuus.

Jotta meillä olisi jatkossa tuotteita ja palveluja, jotka kävisivät maailmalla kaupaksi, olisi niitä jatkuvasti tutkittava, testattava ja kehitettävä.

Näin ei näytä nyt tapahtuvan. Tämä ei ole syytös yrityksiä kohtaan, vaan haaste koko yhteiskunnalle ja meille päättäjille. Missä on intohimo, rohkeus ja usko tulevaisuuteen?

Olen Euroopan parlamentin teollisuus-, energia- ja tutkimusvaliokunnan jäsen. Suomi on totuttu näkemään T&K-vertailuissa paitsi Euroopan myös maailman kärjessä.

Korkealla olemme edelleen, mutta huolestuttavaa on suunta. Vuosi vuodelta valumme alaspäin.

Vuonna 2014 Suomen T&K-intensiteetti oli 3,17 prosenttia bruttokansantuotteesta. Aikoinaan tavoitteeksi asetettiin osana EU2020 -kilpailukykytavoitteita 4 prosentin taso. Sen saavuttaminen näyttää nyt vaikealta.

Ei suomalainen osaaminen ole varmasti mihinkään kadonnut. Rohkeutta ja itseluottamusta tarvittaisiin kuitenkin nyt rutkasti lisää. Tällä hetkellä suomalaisyritysten innovaatiotoiminta näyttää painottuvan enemmänkin olemassa olevan toiminnan kehittämiseen, ei uusiin avauksiin.

Tämä innovaatiotoiminnan epätasapaino on ns. Meadows-tutkimuksen mukaan Suomessa suurempi kuin missään muussa EU15-maassa. Sen perusteella suomalaisyritykset keskittyvät muita yksipuolisemmin kustannusleikkauksiin ja jo olemassa olevien tuotteidensa elinkaaren pidentämiseen uusien avauksien sijaan.

Valopilkkuna meillä on pk-yritysten terhakoituminen.

Samalla ajanjaksolla kun suuryritykset ovat leikanneet rankalla kädellä T&K-menojaan, pienet alle 50 hengen yritykset ovat onnistuneet kasvattamaan omaa panostaan 14 prosentilla.

Erityisesti palveluala on lähtenyt satsaamaan tulevaisuuteen. Nyt näitä pieniä yrityksiä on kannustettava edelleen eteenpäin ja rohkaistava kohti kansainvälisiä markkinoita.

Koska myös julkisesta tutkimusrahoituksesta on jouduttu leikkaamaan, on entistä tärkeämpää tiivistää yliopistojen, yritysten ja tutkimuslaitosten yhteistyötä. Näin erityisesti meillä Keski-Suomessa, jonne valtaosa maakunnan T&K-rahoituksesta on tullut julkisista lähteistä. Yritysten omat panostukset ovat olleet huomattavasti vaatimattomampia.

Tutkimuksen perusteella tiedetään, että verkottuminen ja tiivis yhteistyö ovat innovaatiotoiminnan onnistumisen kannalta olennaista. Siksi Keski-Suomessa yliopiston, ammattikorkeakoulun, tutkimuslaitosten ja yrityselämän kannattaisikin entistä ponnekkaammmin pyrkiä yhdessä rakentamaan kansainvälisesti kiinnostavia innovaatioympäristöjä.

Äänekosken biotuotetehdas on tästä rohkaiseva esimerkki. Sen ympärillä kuhisee nyt monenlaista lupaavaa tutkimus- ja kehityshanketta.

Kirjoittaja on jyväskyläläinen europarlamentaarikko (kok.).

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.