Ruokailu on matikkaa

Satuin kerran kuulemaan, millainen ruokavalio on yhden perheen kouluikäisellä lapsella: kasvisruoka plus tavalliset nakit.

Se kuulosti jotenkin tosi käytännölliseltä.

Olen ymmärtänyt, että kasvisruoka plus tavalliset nakit on lapsiperheissä aika yleinen lautasmalli.

Kasvis plus... Vastaavia laskutoimituksia tehdään nykyisin paljon. Keittiössä on arjen matematiikkaa enemmän kuin koskaan. Se johtuu siitä, että kasvisruokailusta on tullut trendikästä. Jokainen haluaa määritellä ruokavalionsa kasvisten kautta. Vaikka näin:

Kasvis plus maitotuotteet.

Kasvis plus maitotuotteet plus kananmunat.

Kasvis plus kala.

Kasvis plus kala plus kana.

Kasvis plus maitotuotteet plus kananmunat plus vaalea liha.

Yhdistelmiä on loputtomasti. Kun joku sanoo olevansa kasvisruokailija, se voi tarkoittaa melkein mitä tahansa. Ehkei kuitenkaan punaisen lihan syömistä. Ellei sitten satunnaisesti, vaikka mummolassa.

Vuosi 2016 tullaan muistamaan siitä, että harva enää kehtasi tunnustaa olevansa piintynyt sekasyöjä. En minä ainakaan.

Olen nyt kasvis plus liha.

Olen alkanut laittaa kaupassa halpisjauhelihapaketin häveliäästi joidenkin muiden ostosten alle.

Pyrin keventämään sekasyöjän taakkaani myös selittelemällä kaikenlaista. Sanon pyrkiväni kohtuullistamaan lihansyöntiä, sanon syöväni monina hetkinä kasvispainotteisesti, vitsailen olevani osa-aikainen kasvissyöjä, väitän suosivani luomulihaa, teen numeron siitä kun valitsen ruokakerman sijaan kaurakerman. Tuon esiin, että lähipiirissäni on paljon kasvisruokailijoita ja myös ainakin yksi vegaani. Tällä kaikella yritän sanoa, että tiedostan asioita, vaikka olen sek... ei kun siis kasvis plus liha.

Ainoa, joka ei selittele, on vegaani. Ei mitään eläinperäistä, piste.

On hämmästyttävää, miten nopeasti asiassa on tapahtunut asennemuutos. Porukan hankalimman ruokailijan maineessa olleesta tiukkiksesta onkin yhtäkkiä tullut edelläkävijä ja suunnannäyttäjä.

Osa vegaaneistakin harrastaa matematiikkaa. Yleinen yhteenlasku on esimerkiksi vegaaniruoka plus hunaja.

Yhtenä juhannuksena meitä oli koolla kolmetoista aikuista ja kaksi lasta. Keskikesän juhla oli myös yksilöllisyyden juhla. Melkein jokaisella oli oma ruokavalionsa:

Vegaaniruoka.

Vegaaniruoka plus Hälsans Kökin soijanakit, joissa on kananmunaa.

Kasvis plus maitotuotteet miinus laktoosi.

Kasvis miinus vilja plus maitotuotteet.

Kasvis plus itse pyydetty kala ja riista.

Kasvispainotteinen.

Seka.

Omalla lapsellamme oli kaurapuuro plus tavalliset nakit plus ketsuppi (miinus annosten loput).

Vanhassa maailmassa laskettiin hyveeksi, jos ihminen oli kaikkiruokainen. Pysyi paremmin hengissä. Nykyisin yhtälö on moniulotteisempi.

Kenellä mahtaa olla nykyisin laajin ruokavalio? Kasvissyöjä rajoittaa eläinperäisen ruoan syömistä, mutta on toisaalta tutustunut koko kasvisruoan kirjoon.

Sekasyöjä pistelee lihaa, mutta lappaako hän lautaselleen tofua, seitania ja härkistä? Kelpaako hummus?

Tehotuotanto on rumaa bisnestä. Ihmisen lautaselle päätyy monenlaista ruokaa, joka ei kestä eettistä tarkastelua.

Siihen en osaa ottaa kantaa, millainen ruokavalio on paras kunkin keholle. Erilaisia ohjeita riittää. Ihmiskunta ei vielä tiedä edes sitä, mitä ja miten ihmisen kannattaisi syödä.

Koko elämä taitaa mennä opetellessa perusasioita.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.