Ruokakauppoihin tarvittaisiin liikennevalot

"On käsittämätöntä, miten paljon meille tuputetaan piilosokeria, -suolaa tai -rasvaa, vaikka elimistömme ei niitä tuollaisia poskettomia määriä tarvitse", Martti Ratia kirjoittaa.

Olen melko varma, että jos sokeri ja suola tulisivat nyt markkinoille, EU kieltäisi ne välittömästi hengenvaarallisina. Sama voisi tapahtua voille, jos sitä joku sattuisi vasta nyt ensimmäisen kerran kirnuamaan.

On käsittämätöntä, miten paljon meille tuputetaan piilosokeria, -suolaa tai -rasvaa, vaikka elimistömme ei niitä tuollaisia poskettomia määriä tarvitse.

Liika sokeri aiheuttaa ainakin diabetesta, korkeaa verenpainetta ja sepelvaltimotautia. Lisäksi se lihottaa.

Yhdessä kahden desin jogurttipurkissa sokeria voi olla 12 sokeripalan verran ja 1,5 litran limsapullossa 50 sokeripalaa. Jos jogurtti on rasvatonta, on siinä usein kuitenkin sokeria.

Jos aamupalalla nauttii jogurttia ja tuoremehua, sokeria voi saada 25 palan verran. Mitenkäs loppupäivä?

Natriumkloridi eli ruoka­­suola koostuu kahdesta aineesta, natriumista ja kloridista. Alunperin suolaa käytettiin ruuan säilyttämiseen. Ihmisen keho tarvitsee natriumia esimerkiksi nestetasapainon säätelyyn sekä hermoston ja lihasten toimintaan.

Asiantuntijat pitävät päivittäisenä maksimimääränä aikuisilla 5 grammaa ja lapsilla 3–4 grammaa vuorokaudessa.

Nämä määrät ihminen saa päivittäisestä normaalista ruuasta. Yhdessä isossa sipsipussissa voi olla suolaa jopa 4 grammaa.

Entäs sitten kun pitäisi vielä syödä päivän aikana ”oikeaa ruokaa”?

Myönnän, että kolesteroli maistuu hyvältä. Rasvan tuhti syöminen liittyy kaiketi meidän ihmisten alkuhistoriaan, jolloin luonnossa ja varsinkin kylmyydessä pärjääminen edellytti rasvakerrosta turkisten alle.

Nyt kun olot ovat soten ja hyvinvoinnin ansiosta muuttuneet paremmiksi, voisimme hellittää hyvinkin rasvan syönnissä.

Mutta kun ei. Sitä on valmiiksi monessa ruokatarvikkeessa. Ja liikaa. Lääkäreiden mukaan kaksi kolmasosaa nauttimastamme rasvasta on piilorasvaa.

Piilossa sitä on esimerkiksi pitsoissa, leivonnaisissa, myslissä, valmisruuissa, tarjousjauhelihassa, makkaroissa, ranskalaisissa, juustoissa ja perunalastuissa.

Keho tarvitsee rasvoja energiatarpeen tyydyttämiseksi, kasvuun ja kehitykseen sekä muun muassa aineenvaihduntaan. Parhaita ovat pehmeät rasvat, joita on esimerkiksi kanassa ja kalassa. Eläinperäiset rasvat ovat kovia, ja ihmisen keho pystyy muodostamaan niitä itse ilman, että niitä tarvitsee nauttia suun kautta lainkaan.

Liika ”väärä” rasva aiheuttaa sydän- ja verisuonitauteja, jopa syöpiä. Rasvan vähentäminen pienentää näihin tauteihin sairastumisen riskiä. No, elämän pituudesta kukaan ei voi sanoa mitään, vaikka mitä söisi.

Aivan vaarattomia eivät ole hiilihydraatitkaan saatikka proteiinit. Molemmat lihottavat liikaa nautittuina.

Mutta nyt riittää sormen heristys. Olen miettinyt kaupoissa käydessäni, miksei mikään ruokaketjuista keksi järjestää ruokatarvikkeita uudestaan. Tavoitteena olisi meidän kuluttajien hyvinvointi ja terveys.

Hei, terve kuluttaja elää (ja kuluttaa) pitempään!

Maidot, juustot, leivät, lihat, kalat, sipsit, leikkeleet, makeiset, hedelmät, oluet ja mitä vielä merkittäisiin niiden sisältämien sokeri-, suola- ja rasvaprosenttien mukaan meille tutuilla kolmella värillä. Vihreä, keltainen ja punainen väri antaisivat meille osviittaa, mitä kannattaa syödä ja mistä voi koitua hankaluuksia.

Kysymys ei ole holhouksesta. Vastuu siitä, mitä suuhun panee, säilyisi edelleen kuluttajalla.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.