Ruotsi- demokraatit jo pilleri- purkilla

Demarien ja kokoomuksen vuorovetosysteemi näyttää jatkuvan myös vaalien jälkeen.

Ruotsidemokraattien puheenjohtaja Jimmie Åkesson paljasti maanantaina ruotsalaisen Expressen-lehden haastattelussa syövänsä ”pillereitä”.

Hän ei kertonut, millaisesta lääkityksestä tarkasti ottaen on kysymys, mutta 39-vuotiaan puoluejohtajan mukaan ”terapiastakin olisi saattanut olla hyötyä”.

– Jos saan nukuttua kolme tuntia yhteen putkeen, olen tyytyväinen... Sitä tulee posotettua varhaisesta aamusta myöhäiseen, adrenaliinia puskee ja siihen vielä valtavasti kahvia päälle. En ole todella oppinut rentoutumaan, Åkesson myönsi.

Lausunto ja sen ajoitus saattoivat olla tarkoin harkittuja. Ajatus yönsä pilleripurkin vierellä valvovasta perheenisä-Åkessonista rikkoo juuri sopivalla tavalla sitä kovaa ja vähän epäinhimillistäkin mielikuvaa, mikä ruotsidemokraateista on julkisuudessa rakentunut. Uupumuskin voi joskus olla vaaliase.

Åkessonia voi silti ihan oikeastikin ahdistaa. Vaikka puolueen kannatus on korkealla, sen oikealla sivustalla on käynnissä jatkuva hiljainen myyräntyö.

Ruotsidemokraattien ääniä väijyy ennen muuta uusi Vaihtoehto Ruotsille -puolue – AfS – jonka ruotsidemokraattien nuorisojärjestön pitkäaikainen puheenjohtaja Gustav Kasselstrand polkaisi käyntiin alkuvuodesta yhdessä puoleen entisen lehdistösihteerin William Hahnen kanssa. Kasselstrand oli aiemmin Åkessonin hyvä ystävä ja tärkeä poliittinen tukipilari.

AfS:n ehdokaslistalla on mukana kolme ruotsidemokraateista irrottautunutta kansanedustajaa. Heistä tunnetuin on ruotsidemokraattien entinen puheenjohtaja Mikael Jansson, joka ilmoitti viime huhtikuussa lähtevänsä puolueesta siksi, että se on alkanut haparoida Nato-kysymyksessä. Todellisuudessa lähdön syy oli ilmeisesti se, että Janssonia ei kelpuutettu enää ruotsidemokraattien ehdokkaaksi.

Ruotsidemokraateille räyhäsiiven irrottautuminen omaksi puolueeseensa voi olla hyväkin asia. Åkesson itse halusi siivota puoluettaan äärioikeistolaisista ja siirtää sitä lähemmäs poliittista valtavirtaa.

Silti: yllätykset ovat mahdollisia, koska AfS:n todellinen kannatus ei välttämättä näy kyselyissä.

Toinen mahdollinen syy Åkessonin unettomille öille on se, että hän tietää, että tulevat vaalit eivät todennäköisesti muuta Ruotsin politiikan perusasetelmia millään tavalla.

Ruotsidemokraatit ovat vaalien jälkeen vaa’ankieliasemassa Ruotsin valtiopäivillä, mutta niinhän he ovat jo nytkin. Silti valtaa ei ole heille valunut, joten miksi sitä valuisi syyskuun 9. päivän jälkeen?

Jytkykään ei auta, koska Ruotsia on perinteisesti hallittu vähemmistöhallituksilla. Maassa on ollut 40 viime vuoden aikana enemmistöhallitus itse asiassa vain vuosina 1979–81 ja 2006–10. Muutoin maa on pyörinyt koko ajan sopuisien vähemmistöhallitusten ja lauhkeiden oppositioiden keskustelevan yhteistyön varassa.

Demarien ja maltillisen kokoomuksen vuoroveto jatkunee tulevaisuudessakin. Vain vasemmistoblokin totaalinen romahdus voisi luoda olosuhteet, jossa porvariallianssi saattaisi alkaa miettiä syvempää yhteistyötä ruotsidemokraattien kanssa, mutta sellaistahan ei ole näköpiirissä.

Päinvastoin: kymmenestä viimeisimmästä mielipidemit­tauksesta kahdeksan ennustaa vasemmistoblokin voittoa porvariallianssista. Viimeisimmän, Sifon tekemän mittauksen mukaan vasemmistoblokki saisi 41,0, porvarit 38,2 ja ruotsidemokraatit 18,7 prosenttia.

Ei ihme, jos Åkessonille pillerit maistuvat.

Tätä taustaa vasten ja näillä prosenttiluvuilla jokainen voi myös miettiä, miten todennäköistä on, että Ruotsi hakee vaalien jälkeen Naton täysjäsenyyttä. Kun pienistäkin asioista on totuttu hakemaan konsensusta, niin tuskin isoissakaan asioissa edetään 38,2 prosentin allianssilla.

Keskustelua Ruotsin Nato-kannan nopeasta muutoksesta onkin käyty lähinnä vain Suomessa. Ruotsissa se ei ole edes vaaliteema.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .