Ruutu se on läppärinkin ruutu

Myönnän kiertelemättä, että katson välillä liikaa ruutua. Joskus saatan tuijottaa sitä monta tuntia putkeen ja välillä haaveilen jopa sellaisesta päivästä, joka vierähtäisi kokonaisuudessaan TV:n ääressä. Tuollaisia töllöpäiviä en tosin ole koskaan vielä viettänyt, mutta ajatuksena tuntuisi hauskalta olla vaan rehellisesti laiska ja aikaansaamaton. Tehdä jotain, mistä ei voi Facabookissa leveillä tai henkseleitä paukutella.

Olen huomannut, että nykyisellään sitä saa kuulla enenevässä määrin, että ihmiset eivät omista lainkaan televisiota tai katso ollenkaan ”töllöä”. Muistan kuinka vielä joskus vuosituhannen alussa tämä kuulosti hienolta. Että jotkut ihmiset ovat niin järkeviä, että he aivottoman töllöttämisen sijaan esimerkiksi keskustelevat, lukevat tai liikkuvat.

Olen ymmärtänyt, että nämä ”teeveetä katsomattomat” tarttuvat tarkoituksella sanaan televisio. Mutta samalla tapaa kuin ymmärrämme, ettei nykymaailmassa tyhjä ranne tarkoita sitä, ettei ihminen voisi jostain tarkistaa kellon aikaa, myös televisio koneena on muuttanut merkityksensä. Harva tulee nimittäin tarkentaneeksi, että tvn sijaan he katsovat toki sarjoja läppäriltä, pädiltä tai luurista suoratoistopalvelujen tai esimerkiksi Areenan kautta.

Koska me kaikki muutkin ruudun tuijottajat valikoimme katsottavamme enenevässä määrin muualta kuin peruskanavilta, voi 50 prosenttia töllöttömistä kutsua huoletta valepukeiksi.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .