Ryömienkin voi kiirehtiä Eurooppaan

Hakametsän hallin illassa väräjää siunattu hulluus.

Jyväskyläläiset kiekkoilijat kumartelevat JYP:n fanikatsomon suuntaan. He halaavat toisiaan. Vapisevat vieläkin vähän.

Kuten ovat vapisseet joulusta lähtien.

Painavaa aikaa kesti rapiat kaksi kuukautta. JYP oli saalis, ennen muuta se tunsi olevansa saalis.

Juoni oli hekumallinen ja pelottava. Vuosikaudet pieneksi, nöyräksi ja vaatimattomaksi luokiteltu hurrikaaniseura kurkotti kohti unelmaa - runkosarjan voittoa ja euroraamista CHL-apajaa.

JYP sinnitteli lokakuusta asti paalulla, se repi eroa muihin, se julistettiin jo jouluvaloissa varmaksi ykköseksi. Se kaikki oli liikaa, meni yli. Ei tähän oltu totuttu, ei tätä osattu käsitellä.

Alkoi kujanjuoksu ajan runsautta, jahtaajia ja omia piruntunteita vastaan. Ajatukset huitelivat talven tuiskuihin. Kammo otteen lipeämisestä, itsensä munaamisesta ja sitä seuraavasta häpeästä liftasi väkisin mukaan. Pelaaminen takkusi. Kiekko ei mennyt enää sisään paikasta, josta se vielä syksyllä heitettiin luontevasti ja kujertaen pömpeliin.

Lopulta JYP oli niin jännittyneessä ja hohkaavassa tilassa, että kukaan ei tohtinut raapaista tulitikkua lähelläkään hurrikaanileiriä.

Nyt sitten. Mikä helpotus lymyää tuossa itseään hautovassa pelaajaryppäässä.

Me kestimme. Vaikka heikotti, emme taittuneet. Emme pelanneet erinomaista kiekkoa, mutta voitimme itsemme ja ahdistuksemme. Ryömimme sinnikkäästi eteenpäin ja kiihdytimme ryömintäkaistalta Eurooppaan.

Tällä väliaika-asemalla JYP on valtakunnan paras jääkiekkojoukkue. Se on jo nyt voittaja, kävi jatkomelskeissä ihan miten tahansa.

JYP on maailmalla. Rohkea, mutta vielä niukasti urheilun runtelevia ja helliviä kokemuksia omaava organisaatio saa pesäkoloonsa rakennusmammonaa sekä tekemiseensä uskoa.

Tästä on mehukasta jatkaa. Tiistain juhlahetki Hakametsässä oli parasta lääkettä taantumaan. Se takasi, että JYP:llä on kilpailukykyinen yhdistelmä myös ensi kaudella ja sitä seuraavana.

Joku laukoo nyt, että turhia, Kulmala, höpiset. Ikään kuin kausi olisi tässä, leivottu ja samalla popsittu.

Niin ei tietenkään ole.

Kliimaksi on edessä, mutta JYP säntää urheilun alkukantaisille pudotuslähteille turvasatamassa. Kausi on jo antanut jotain, itse asiassa paljon. Päässä on tieto, että lukemattomat hikipisarat eivät olleet arvottomia.

JYP jatkaa laukkaansa kahdella mahdollisella tavalla. Se voi olla kylläinen, väsynyt ja burn out -tunnelmissa lepoa kaipaava ryhmä, joka ei enää jaksa täyttää pudotuspelien vaativaa intensiteettiä.

Tai sitten hurrikaanijoukkio on iskussa. Hakametsä aukaisi padot. Valmiina on vapautunut, rento ja petollisen vaarallinen yhdistelmä, joka pelaa modernia ja tappavaa jääkiekkoa. Lopullinen maali ei vilku tajunnassa enää sietämättömänä klönttinä vaan iloisena mahdollisuutena.

Aivan oikein. Kulmala uskoo jälkimmäiseen visioon.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen urheilutoimittaja