Säälittävää itsepetosta

Ryppy. Eikö ole ruma sana? Niin minustakin.

Olen vuosikaudet hokenut valokuvattaessa ryppyjään nolosteleville, että rypyt ovat ihania. Ne kertovat kauniisti vuosien vierimisestä ja eletystä elämästä. En ole valehdellut, sillä rypyt ovat kauniita. Ne eivät vain näytä hyvältä omassa pläsissäni.

Naururypyt voin tosin hyväksyä myös itselläni, nehän paljastavat minut hauskaksi tyypiksi. Eikös vaan?

Tämä kaikki alkoi siitä, kun tajusin kesällä, että alituinen otsan rypistäminen on saanut kaksi voimakasta juovaa piirtymään ikuisiksi ajoiksi kasvoihini. Sen kunniaksi leikkuutin paksun otsatukan, joka kätkee viirut näkymättömiin. Lätistän otsiksen kuosiinsa, siis päin kalloani, vanhalla kunnon pipotekniikalla: kampaan hiuksiini vettä ja vetäisen pipon lätistämään koko komeuden. Toimii.

OTSARYPYT tavallaan - painotan sanaa tavallaan - vielä ymmärrän, mutta kun kesän jäljiltä myös dekolteeheni tuli rypynnäköinen lommokeskittymä, huolestuin. Tässäkö se käännekohta kohti kypsää keski-ikää on? Olenko vain säälittävästi pettänyt itseäni, kun olen kuvitellut säilyneeni hyvin? Saakeli.

Olen yllättynyt siitä, kuinka turhamaiseksi rypyt saavat minut heittäytymään. Järkeni kun karjuu samaan aikaan, että älä, Ira, viitsi moisiin pikkujuttuihin takertua. Rypythän kertovat kauniisti vuosien vierimisestä ja eletystä elämästä.

Pappisystäväni sanoi minulle lohduttaen, että kun kuori rapistuu, sisäinen henkisyys saa tilaa loistaa. Kivat sulle. Eipä paljon lohduta.

Samainen upea keski-ikäinen nainen sanoi, että ala meikata enemmän, niin rypyt menevät piiloon. Hän valehteli - anteeksi vain.

Ainoa keino kiinnittää huomio toisaalle on vetäistä kirkkaanpunaista punaa reippain ottein huuliin, mieluummin hieman ylikin, jotta katseet kiinnittyisivät pois ongelmakohdista.

Toinen hyväksi havaittu vinkki on kuulemma lihoa kilo silloin tällöin.

KUN IHO kiristyy läskien ansiosta, rypyt silottuvat. Pikkupöhö tekee hyvää, kunhan ei erehdy laihtumaan missään vaiheessa.

Amerikkalaistyyliset botox-kotikutsut ovat vain yksinkertaisesti ylimitoitettuja ihan kaikkeen suhteutettuna.

Kun ihastelin missejä pienenä tyttönä, äitini tapasi lohduttaa minua sanomalla: "Kauneus on katoavaista, rumuus senkun lisääntyy." Tähän on tultu.

Kirjoittaja on toimittaja ja Keskisuomalaisen avustaja

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.