Säästä polkemalla!

Vuosille 2014–2016 laaditun Jyväskylän kaupungin talouden tasapainotusohjelman tavoitteena on säästää 50 miljoonaa, mikä näkyy väistämättä kunnan palveluiden tasossa. Elämme vaikeita aikoja, mutta vielä vaikeammaksi teemme tilanteemme, jos emme katso, missä säästämme. Moni säästö voi tulla aikojen myötä kalliiksi kaupungille, ja erityisesti säästöt ennaltaehkäisevissä palveluissa voivat koitua tämän kunnan turmioksi niin inhimillisessä kuin myös taloudellisessa merkityksessä.

Erityisen huolestuttavaa on se, että pyöräilyn edistämistä ei oteta vakavasti, kun puhutaan ennaltaehkäisevistä palveluista. Pyöräily on kaupungin laskelmissa ennemmin kulu kuin säästö tai investointi, toisin kuin tuore tutkimus antaa ymmärtää.

Esimerkiksi keskustelu pyöräilyn terveysvaikutuksista ja säästöistä terveyspuolella on tässä kaupungissa sivuutettu hölynpölynä päättävissä elimissä, kuten kaupunginvaltuustossa ja -hallituksessa. Näin kävi esimerkiksi kunnan palvelulinjauksista päätettäessä, jolloin valtuusto hylkäsi kaupunkirakennelautakunnan yksimielisesti linjauksiin toivoman kirjauksen pyöräilyn vaikutuksista kustannussäästöjen aikaansaamiseksi.

Monelle tämän kaupungin päättäjistä pyöräily on kulu, jolla on hyvin vähän – jos ollenkaan – merkitystä puhuttaessa terveys- ja sosiaalipuolen kustannuskehityksestä pitkällä aikajänteellä.

Äskettäin ilmestyi Helsingin kaupunginsuunnitteluviraston selvitys pyöräilyn taloudellisista vaikutuksista. Laskelman mukaan euron investointi pyöräteihin tuottaisi peräti kahdeksan euron hyödyn, josta suurin osa tulisi terveysmenoissa säästöistä. Tämän lisäksi pyöräteiden parantaminen nopeuttaisi pyöräilyä, jolloin yhteiskunnallinen hyöty tulisi näkyviin lyhentyneinä matka-aikoina.

Helsingin liikennesuunnittelupäällikön Ville Lehmuskosken mukaan jokainen pyöräilty kilometri tuottaisi yhteiskunnalle noin 0,3–1,3 euroa investointitasosta riippuen. Taloudelliset hyödyt ovat siis merkittäviä, mutta tieto ei mitä ilmeisemmin ole vielä saavuttanut päättäjiä.

Edellä mainittujen hyötyjen lisäksi pyöräilyn edistäminen on mitä parhainta sosiaalipolitiikkaa. Pyöräilyyn ja joukkoliikenteeseen investointi tukee erityisesti opiskelijoita sekä vähävaraisia, joilla ei ole taloudellisiakaan mahdollisuuksia oman henkilöauton käyttöön. Pyöräilyn taloudelliset kustannukset ovat vain murto-osa henkilöautolla liikkumisen kustannuksista, ja se on kaiken lisäksi täysin saasteeton kulkumuoto.

Vaikka kaupungin taloustilanne on huono, pyöräily ei ole asia, jossa kannattaa säästää. Erilliset pyöräkaistat ja pyöräilybaanat sujuvoittaisivat pyöräilyä ja tekisivät siitä aiempaa houkuttelevamman liikkumismuodon. Nuoria pitäisi kannustaa pyöräilemään entistä enemmän.

Lisäksi tulisi miettiä, onko tarpeen, että alakoululaisilta kielletään kouluun pyöräileminen.

Vaikka kaupunki onkin satsannut viime vuosina pyöräilyyn, vielä paljon enemmän tulisi tehdä. Asennemuutosta kaivataan niin politiikoilta kuin muultakin yhteiskunnalta.

Kirjoittaja on Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan JYYn hallituksen jäsen.