Säästäminen ja muita vitsejä

Tilipäivään on vielä päiviä ja pankkitilin saldo hupenee. Ostoskoriin valikoituu tarjousjauhelihaa ja makaronia. Auton huolto on varattu ensi kuulle, koska nyt maksettavana on paljon muita laskuja. Lapset saavat tikkarit lauantaisin. Sellaista on meidän tavallisten lapsiperheiden elämä.

Saattaa kuulostaa ankealta, mutta arki on aika ihanaa. Tiukka talous sanelee raamit, mutta raha riittää. Jos sitä joskus jää, tuhlataankin: käydään vaikka ulkona syömässä tai hankitaan kotiin jotain kivaa. Kesälomalla kumpikin lapsi saa uuden lelun.

Ulkomaanmatkoja tehtiin ennen lapsia ja tehdään ehkä taas joskus tulevaisuudessa. Elämä on kodin, päiväkodin, työn ja ruokakaupan onnellisessa neliössä.

Talousuutisten valossa kaiken pitäisi olla osaltamme pielessä. Velkaa on liikaa, säästöjä ei juurikaan. Mikä tulee, myös menee eikä euroja riitä kansantaloutta elvyttävään kulutukseen. Jos ostamme, ostamme verkkokaupasta. Se, jos mikä, rapauttaa lähikauppaa.

Keskimääräinen nuori perhe on erilaisten mittareiden mukaan taloudellinen ongelmatapaus.

Tulot vaihtelevat. Yhä useammassa perheessä toimeentulo on enimmäkseen yhden aikuisen varassa. Ennen molemmat olivat töissä, nyt toinen on lomautettu, työtön, pätkätyöläinen tai yrittäjä, jonka tulot ovat epäsäännöllisiä ja epävarmoja. Se on tätä aikaa.

Mutta kun toisella on tulot, rahat riittävät jotenkin.

Lainaa on liikaa. Lähes kaikilla on asuntolaina ja sitä on paljon, 170 000 euron asuntolaina ei ole poikkeus.

Omaa rahoitusosuutta ei juuri ole, mutta silti oman ison asunnon ostaminen on järkevämpää kuin vuokran maksaminen. Tilaa tarvitaan nyt, eikä kukaan muuta huvikseen pienten lasten kanssa parin vuoden välein.

Samalla ylivelkaantumismittarit saattavat kääntyä punaiselle, sillä arviot turvallisesta lainamäärästä vaihtelevat. Toisinaan puhutaan 20 kuukauden tulojen suuruisesta lainasta. Suomalaisten keskipalkka on yli 3 000 euroa ja turvallinen yhden hengen lainamäärä olisi siis reilut 60 000 euroa. Kahden keskituloisen perheessä 170 000 on siis väistämättä liikaa.

Todellinen lainamäärä hipoo usein kolmen vuoden tulojen summaa. Toisaalla tätäkin lainamäärää pidetään ”mahtavana” (Yle 18.1.2013).

Joillakin on lainaa jopa viisi kertaa vuositulojen verran. Heitä nimitetään kamikaze-velallisiksi (Talouselämä 8.5.2012).

Holtiton ei saa olla, mutta sopiva asunto on järkevää ostaa kerralla. Asumisen kustannukset vievät yhä useammin rahaa muulta kuluttamiselta (Uusi Suomi 6.6.2013), mutta sekin on usein valinta.

Säästäminen tuntuu kaukaiselta haaveelta. Säästö ei tarkoita sitä, että rahaa jäisi tilille. Se on valintoja ja hintavertailuja. Sitä, että rahan saa riittämään.

Kunnollisella kotitaloudella kuuluisi olla säästöjä parin kuukauden tulojen verran. Meilläkin oli, aikana ennen äityslomia ja omakotitaloa. Nyt jo muutaman kymmenen euron säästösumma kuukaudessa tuntuu mahdottomalta. Jos säästäisimme 50 euroa kuukaudessa, olisi riittävä puskurirahasto säästetty taas joskus 2020-luvulla.

Silloin lapset ovat teini-ikäisiä ja talosta on toivottavasti maksettu jo iso osa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.