Säkenöivällä voimalla

Kysyin 17 vuotta sitten 33-vuotiaalta Ismo Alangolta, harmittaako juroa nuorisojulkkista vanheneminen. Haastattelu tuli mieleeni, kun olin viime torstaina Sielun Veljien keikalla Tanssisali Lutakossa Jyväskylässä.

Kysymykseen johdatti lehdessä tuolloin ollut yleisöosastokirjoitus, jossa vihainen nuori mies purki ärtymystään säyseiksi kokemiaan vanhenevia rokkareita kohtaan. Harmillisena esimerkkinä seestyneistä rokkareista kirjoittaja mainitsi lastenvaunuja työntelevän Alangon. Eivätkö rokkarit olekaan ikinuoria ja kaikista sovinnaisista sitoumuksista vapaita kapinallisia, tuntui kirjoittaja puhisevan.

Juu, eivät ole ikinuoria, koska siinähän he vanhenevat kuten muutkin.

Ja juu, kyllä ovat "kapinallisia" sittenkin - kuten ikääntymisestään huolimatta monet muutkin. Vihaisen asenteen tilalle on tullut tieto siitä, että ei ehkä tiedäkään kaikesta kaikkea kuten nuorena. Ja silloin vihaisuus usein karisee, mutta tärkeiksi koetut asiat voivat silti säilyä.

Myös 33-vuotias Alanko muisteli, että parikymppisenä häntä jatkuvasti v-tti koko ajan, mutta ei enää: on parempi nauttia elämästä ja muun muassa lastenvaunujen työntelemisestä - vaikka näkeekin ympärillään epäkohtia.

Kolmikymppinen Alanko kertoi tietävänsä olevansa etuoikeutettu, koska hänellä on ollut mahdollisuus vaikuttaa omaan elämäänsä - kaikilla niin ei ole.

VIHAISEN nuoren miehen taannoinen yleisöosastopurkaus edustaa ääripäätä, mutta ei asenne aivan vieras ole muillekaan - varsinkaan arvostelun kohteena oleville sovinnaisille taviksille. Ikääntyviin rokkareihin liitetään helposti säälittely tai pelko myötähäpeästä: mitä suotta vanhat sedät yrittävät.

Alangon luotsaama legendaarinen Sielun Veljet -yhtye esiintyi viime kesänä Ilosaarirockissa parinkymmenen vuoden keikkatauon jälkeen. Siekkarit eli Ismo Alanko, 51, Jukka Orma, 54, Jouko Hohko, 49, ja Alf Forsman, 59 ovat parhaillaan runsaan kolmen viikon keikkakiertueella.

Aika moni Sielun Veljien takavuosien faneista pelkäsi etukäteen, tuleeko yhtyeen paluukeikoista vaivaannuttava, vain vanhojen hyvien aikojen muistoksi tehty lämmitys.

Ei tullut, ei, se tiedetään nyt.

Keikat ovat saaneet ylistystä kiertueen joka paikkakunnalla. Eikä ihme. Myös Lutakon keikka oli voimaannuttava kokemus - kuten keski-ikäisen hyvin sopii kuvata tunnelmaa, joka kantaa useiden päivien päähän. Kaikkihan tahtoo elää säkenöivästä voimasta.

Siekkarit tiesivät kiertueelle lähtiessään, että ennen oli ennen ja nyt on nyt: entistä ei kannata yrittää tuoda tähän päivään samanlaisena.

Mutta se ei tarkoita, etteikö vanhoihin tekemisiinsä voisi palata, vaikka itse olisikin muuttunut: tärkeinä pitämistään asioista ei tarvitse tinkiä, vaikka ikää lisää tuleekin. Siksi Siekkareiden uskottavuus säilyy myös nykykeikoilla.

VUONNA 1994 kolmikymppisen Alangon mukaan 15-vuotisia apurahoja ei saisi antaa kuin "jollekin 60-vuotiaalle tunnustuksena elämäntyöstä". Joo, miksei, vaikkapa Siekkareiden jäsenille - kunhan eivät vain jätä luovaa työtään.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen pääkirjoitustoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.