Sängyssä kaverina Miranda Richardson

Näin viime yönä unen, joka oli itselleni aika tavanomainen. Arvostettu ja pitkän uran tehnyt brittinäyttelijä Miranda Richardson oli käymässä kotikaupungissa.

Huomasin naisen sattumalta, kun hän oli vierailemassa pahamaineisessa kerrostalolähiössä, jossa itsekin vietin lapsuuteni. Liityin seuraan. Juttelimme niitänäitä, mutta ei mitään kovin erikoista tai mielenkiintoista. Richardson oli ystävällinen, mutta hieman etäinen.

Muistan myös unen, jossa olin yhdessä Michael Jacksonin kanssa mato-ongella vanhempieni mökillä. Yhden yön ajan kuuluin Madonnan lähipiiriin. Sitten meille tuli hurja riita ja minut häädettiin Madonnan possesta. Kerran prinsessa Diana kutsui koko perheemme sviittiinsä. Tapasimme toisemme pariisilaisen hotellin hississä.

Olen tavannut unissani kymmeniä megajulkimoita. Miljööt ja puheet ovat olleet hyvin arkisia ja kiinni reaalimaailmassa. Yleensä uneni ovat päinvastaista, esimerkiksi tarinoita mahtipontisista avaruussodista.

Tällaiset unet hämmentävät. Ne varmaankin kertovat näkijästään jotain, mutta en ymmärrä mitä.

En ihaile edellämainittuja julkimoita. Diana oli ärsyttävä ja tekopyhä turhis, Madonna on suuresti yliarvostettu hype-kupla eikä Jackson ole tehnyt mitään musiikillisesti merkittävää sitten Thriller- albumin (1982). Miranda Richardson on oikein hyvä näyttelijä, mutta ei sen kummempaa. En ole perustamassa fanikerhoa.

Tosielämässä en tunne pienintäkään vetoa päästä tutustumaan julkkiksiin henkilökohtaisesti. Jos kutsu tulisi ihan oikeasti, mieluummin viettäisin tavallisen koti-illan. En myöskään itse halua olla julkkis. Enemmänkin naureskelen koko porukalle ja pidän heitä rasittavina pelleinä. Tämä koskee varsinkin heitä, jotka haluavat julkkiksiksi pelkästään julkisuuden itsensä vuoksi.

Kaikesta tästä huolimatta tunnen unissani suurta vetoa julkisuuden henkilöihin. Haluan olla hyvää pataa heidän kanssaan, peräti ystävä. Olen unissani ollut hyvinkin otettu julkkiksen antamasta huomiosta. Hereillä moinen ei voisi vähempää kiinnostaa.

Eniten hämmästyttää se, että suhtautumiseni julkkiksiin unissa ja hereillä ovat täsmälleen päinvastaisia. Olenko siis skitso vai petänkö alitajuisesti itseäni?