Sänkileuka vai siloposkipoika?

Oli aika, jolloin en voinut sietää Teemu Selännettä. Keväällä 1992 22-vuotias Selänne oli kaikkien aikojen ensimmäinen todellinen supertähti jääkiekon SM-liigassa. Siloposkinen poika latoi maaleja Otakar Janeckyn rinnalla ja Hjallis Harkimo maksoi miehelle siitä riemusta yli miljoona markkaa, mikä oli ihan käsittämätön tienesti 1990-luvun alun SM-liigassa.

Selänne oli niin äitien kuin tyttärienkin suosikki, hyväkäytöksinen ystävällisesti hymyilevä nuorimies, joka jääkiekolta liikenevällä vapaa-ajallaan hoiti pikkulapsia päiväkodissa.

Selänne oli jo silloin loistava jääkiekkoilija, mutta jotenkin... No, imelä.

Kaiken lisäksi sama kaveri vielä ratkaisi maaleillaan 1992 mestaruuden Jokereille ohi JYP:in unelmajoukkueen.



Äijään rosoa

Elokuussa 1995 tapasin Selänteen ohimennen Radio Jyväskylän Ralliradion studiossa, joka oli rakennettu Laajavuoren hotellin leikkihuoneeseen. Studiopöytää vastapäätä oli pallomeri. N-ryhmän Mitsubishilla ajanut Selänne oli juuri joutunut keskeyttämään kisan, kun menopeli otti ja särkyi. Konehuoneesta puski savua myös kabiiniin ja niin edelleen. Selänne vastaili suorassa lähetyksessä kysymyksiin monisanaisesti ja ystävällisesti... No, selännemäisesti.

Kunnes mikrofonin liuku vedettiin kiinni. Edelleen mies oli monisanainen ja ystävällinen, mutta ei enää yhtään selännemäinen. Kun kuulemassa oli vain noin viisi ihmistä, "Teukka Salama" antoi palaa. Ralli on aina ollut Selänteen kakkosintohimo ja kun kisa päättyi keskeyttämiseen, riitti 25-vuotiaalla Selänteellä tarinaa. Julkisuuden hymypoika kiroili kuin lappalainen ja vaikka kilvanajo keskeytyikin tekniseen vikaan, oli NHL-tähti enemmän kuin innoissaan.

Teflon-Teemusta ei ollut tietoakaan. Pienemmässä piirissä Selänne oli sympaattinen niin kuin julkinen minänsä, mutta yhtäkkiä äijästä alkoi löytyä vähän rosoa.

Hautasin siloposkipoika-ajatuksen jonnekin kauas taka-alalle.



Raataja, taklaaja

Vuodet vierivät ja sitten tuli Torino. Vuosirenkaidensa puolesta jo ikämieskiekkoon kelpaava Selänne oli elämänsä vedossa. Paitsi tappava maalintekijä, myös loistava yleispelaaja. Jopa raataja, Leijonien taistelutahdon ja -ilmeen ilmentymä. Mielikuva IS Urheilun kannessa "Vapise Ruotsi!" -otsikon yläpuolella ilman etuhampaita irvistävästä sänkileukaisesta Selänteestä saa yhä kylmät väreet kulkemaan selkäpiissä. Ruotsi tosin ei sillä(kään) kertaa vapissut.

Vikkeläkinttuiseksi maalintekijäksi nuorena profiloitunut Selänne sai edelleen maaliverkot heilumaan, mutta 36-vuotiaana sama mies oli härkämäisen vahva kulmapelaaja ja halutessaan raudanluja taklaaja.



Sänkileuka vai siloposki?

Ensi yönä Teemu Ilmari Selänne aloittaa pitkän uransa ensimmäiset ja viimeiset Stanley cupin finaalit. Selänteen henkilökohtaisia saavutuksia ei voi kukaan ottaa häneltä pois, mutta lopulta vain voittajat muistetaan. Nuori Selänne tuuletti Kanada-maljan kanssa Hippoksella huhtikuussa 1992, mutta sen jälkeen legenda ei ole voittanut mitään.

"Sillä ei ole väliä kuinka kovaa lyöt, vaan sillä, kuinka paljon pystyt kestämään iskuja ja jatkat silti matkaasi eteenpäin", paasaa Sylvester Stallone Rocky-saagan kuudennessa osassa.

Selänne on saanut osansa iskuista. Ilman työsulun aiheuttamaa sapattivuotta mies ei enää pelaisi. Iskuja on tullut myös matkalla kohti uran huipentumaa ja Selänteen todellinen terveydentila on tällä hetkellä ankkavaltakunnan tarkimmin varjeltu valtionsalaisuus.

Oletteko muuten huomanneet, että Selänne muistuttaa ulkoiselta olemukseltaan päivä päivältä enemmän Rocky Balboaa?

Vanha mestari on valmis viimeiseen iskuunsa, mutta riittäkö se?

Ja mikä on lopulta tämän miehen iskunkestävyys? Selänne on todennut asettuvansa uransa jälkeen jopa pysyvästi Kaliforniaan, osittain suomalaisen median kirjoittelun vuoksi.

Sen saman median, joka on aina kohdellut Teemu Selännettä silkkihansikkain.

Sittenkin siloposkipoika?

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.