Saa erehtyä!

Moni nuori saa tänäkin keväänä ylioppilas- tai tutkintotodistuksen merkkinä vuosien aherruksesta. Uusi elämänpolku siintää jo silmissä. Aikuisen elämä alkaa, ja ensi syksy on paljon uusia asioita ja ajatuksia täynnä. Päässä pyörii paljon kysymyksiä elämästä ja arjesta. Oma rooli tulevissa kuvioissa mietityttää jo hakupapereita täytellessä.

En ole varmasti ainoa, jolla oli ja on myös niitä ajatuksia, että olenkohan minä oikealla alalla? Tälläkö polulla minä vietän loppuelämäni? Onko tämä se ala, josta jään eläkkeelle?

 

Jokainen meistä varmasti haluaa olla se yhteiskunnan unelmaopiskelija, joka valmistuu ohjeajassa ja heti ensimmäisestä opiskelupaikasta. Kuitenkaan aina ei näin tapahdu. Minä tulin Jyväskylään opiskelemaan yliopistoon kolme vuotta sitten. Jo ensimmäisinä viikkoina tajusin, että lukion opinto-ohjaajan pienessä kopissa valitsemani koulutusala ei ollut minua varten.

Aluksi minua harmitti todella paljon, mutta nyt myöhemmin olen ymmärtänyt, että heti ei tarvitse olla valmis saati oikealla elämänpolulla. Tein tuona vuotena paljon töitä, ja eri kouluihin nettisivujen kautta tutustuen löysin itselleni mielenkiintoisen opiskelupaikan.

Syksyllä hain sitten ammattikorkeakouluun. Koulutusohjelma, jolla nyt olen, tarkentui vasta ensimmäisten harjoittelujen ja niin sanotun ammatillisen kasvun kautta.

 

Vasta nyt voin huokaista helpotuksesta, sillä tiedän, että minäkin olen löytänyt itselleni ainakin osan siitä polusta, jota aion kulkea. Olen myös tajunnut sen, että kukaan ei ole koskaan valmis.

Yleensä valmistumisesta ne haasteet vasta alkavatkin. Polkumme haarautuu sitä mukaa, kun erehdymme ja muutamme mieltämme. Polun ei tarvitse olla samanlainen kuin muilla vaan jokainen meistä tekee sen itse.

Vaikka paine olla oikealla tiellä on suuri, pitää muistaa myös elää nuoren elämää! Ja pitää muistaa, että nuoren elämään se erehtyminen ja etsiminen vasta kuuluukin.

 

Kirjoittaja on Jyväskylän ammattikorkeakoulun opiskelijakunnan hallituksen varapuheenjohtaja ja sairaanhoidon opiskelija.