Saako herkistä arvoasioista avoimesti keskustella?

Eduskunnassa on esillä maaseudun kehnon jätevesiasetuksen ja ikävien vaalirahasotkujen lisäksi tärkeitä talous- ja veroasioita. Vaalien läheisyys näkyy ja nostaa tunteita myös herkistä asioista kuten kieli- ja maahanmuuttopolitiikasta. Myös parisuhdeasia puhuttaa.

Kysymys on arvoista, joiden varaan yhteiskunta rakentuu. Avoin keskustelu on tervetullutta, joskin sen soisi olevan kohtuullisen maltillista.

Kiivaaksi kehittynyt keskustelu ns. sukupuolineutraalista avioliitosta yllätti. Kysymys on lainsäädäntöasiasta, joten siitä on syytä keskustella. Mielipiteen ja sananvapautta on kunnioitettava.

Hämmästelen kokoomuksen puoluekokouspäätöstä ja keskustan puheenjohtajan, pääministeri Mari Kiviniemen halua muuttaa perinteistä, kristillistä avioliittokäsitettä yhteisrintamassa koko vasemmiston ja vihreiden kanssa. Oma kantani on selkeä ja yksiselitteinen. Laissa avioliitto tulee pitää vain miehen ja naisen välisenä eikä sitä tule laajentaa samaa sukupuolta oleviin eikä moniavioisuuteen.

HISTORIALLIS-KULTTUURISISTA syistä ruotsin kielen asema on maassamme vahva. Ruotsi on hyvin pienen kielialueen kieli. Englannin kielellä selviää laajalti maailmalla, myös kaikissa Pohjoismaissa. Ruotsia puhuu alle 10 miljoonaa ihmistä, mutta englantia yli miljardi ihmistä ensimmäisenä tai toisena kielenään. Englanti on muun muassa tieteen, liike-elämän, ilmailun ja tietotekniikan kieli.

Kansainvälistyvä elinkeinoelämämme tarvitsee menestyäkseen kilpailussa yhä enemmän suurten maailmankielten hyviä osaajia. Elinkeinoelämän keskusliitto antoi tuntijakotyöryhmän ehdotuksesta lausunnon, jossa se kannatti koulujen pakkoruotsista luopumista. Kaikkien virkamiesten ruotsin kielen taitovaatimus on toissijaista elinkeinoelämän kasvaviin tarpeisiin verrattuna. Niukkojen resurssien järkevä käyttö puoltaa joustavuutta, jota ruotsin kielen pakollinen opiskelu kahlitsee.

Venäjä tarjoaa Suomelle taloudellisesti ja kulttuurisesti valtavat mahdollisuudet. Siksi muiden kielten rinnalla venäjän kielen opiskelun lisääminen on erityisen tärkeää. Näin voimme hyödyntää maantieteellistä asemaamme ja historiallisia yhteyksiämme paljon nykyistä tehokkaammin.

Ruotsin kielen opiskelun tulee olla mahdollista koko maassa, mutta sen ei tarvitse olla pakollista. Valinnanvapaus on nykypäivää ja tulevaisuutta. Pakko ei innosta. Kielten opiskelusäädöksiä on uudistettava yhteistä kokonaisetua etsien.

SUOMEN kansainvälistyminen on rikkaus. Se tuo myös uusia ongelmia. Yksi on EU:n laajenemisen myötä syntynyt pieni mutta näkyvä kerjäläisongelma.

Bulgariassa ja Romaniassa romanit elävät slummeissa, joissa heillä ei ole osoitteita. Siksi he eivät saa sosiaaliturvatunnusta. Tämä merkitsee sitä, että heillä ei ole mitään oikeuksia. Miljoonia ihmisiä elää EU:n alueella äärimmäisessä kurjuudessa. Tämä on häpeä. Se ei poistu kerjäämisen kieltämisellä, vaan EU:n toimenpiteillä yhdessä näiden jäsenmaiden kanssa.

Työvoiman vapaan liikkumisen myötä Suomessa on tuhansia EU-kansalaisia töissä työehdoilla, jotka vaivoin täyttävät minimivaatimukset. Työehtojen sekä vero- ja muiden velvollisuuksien suhteen pitää noudattaa Suomen määräyksiä. Kun valvonta ei toimi, räikeitäkin rikkomuksia tapahtuu. Niistä kärsivät suomalaiset työntekijät, jotka eivät pysty kilpailemaan samoista työpaikoista.

Kotimaiset rehelliset yritykset kärsivät kilpailun vääristymisestä. Myös yhteiskunta häviää, kun veroja ja maksuja jää saamatta. Valitettavasti hallitus on leikannut valvontaresursseja kohtuuttoman tuottavuusohjelmansa nimissä. Valvonnan pikainen tehostaminen on erittäin kannattavaa ja olisi kaikkien etu.

Tärkeintä nyt on työllistää omat nuoret ja työttömät sekä nykyiset maahanmuuttajat, joista kohtuuttoman suuri osa on työttöminä. Työllistämällä nämä saamme voimavaroja tukea vaikeuksissa eläviä lähellä ja kaukana.

Tulevina vuosina tarvinnemme maahanmuuttajia työvoimana, kun väestömme vanhenee ja työelämään tulevien määrä supistuu. Harkitusti toimien emme luo ongelmia, vaan ratkomme niitä.

Pakolaisten auttamisen heidän kotiseuduillaan on laskettu olevan jopa seitsemän kertaa tehokkaampaa kuin heidän sijoittamisensa Suomeen. On viisasta ehkäistä pakolaisuutta ensisijassa järkevällä kehitysyhteistyöllä ja humanitaarisella avulla.

Pakolaispolitiikkamme tulee olla ihmisarvoa kunnioittavaa ja harkittua. Muukalaisvihaa ei kukaan saa lietsoa. Maltillinen keskustelu on kuitenkin tarpeen tässäkin asiassa, jotta emme ajaudu samoihin ongelmiin kuin eräät muut lähivaltiot.

Erityisesti nuortemme syrjäytyminen on vakava ongelma, jota ei nyt oteta riittävän vakavasti. Syrjäytyneiden ja syrjäytymisuhan alla elävien määrä tulee saada vähenemään.

Keski-Suomessakin kasvavan osan työttömistä on lähes mahdoton työllistyä vapailla työmarkkinoilla. Esimerkiksi Kinnulassa työllistämiseen on erinomaisesti tartuttu perustamalla sosiaalinen yritys, jonka tavoite on tarjota työtä mahdollisimman monelle vaikeasti työllistyvälle. Malli olisi syytä ottaa käyttöön muuallakin. Syrjäytymisen ehkäisy on lopultakin otettava seuraavan hallituksen ohjelman kärkiasiaksi.

KESTÄVÄN metsätalouden rahoituslain mukaiset kemera-varat valtion budjetissa ovat vuodesta toiseen täysin riittämättömät. Pitkään jatkunut vaje on nyt kärjistynyt muun muassa Keski-Suomessa äärimmilleen ja uhkaa nyt kaataa alan yrityksiä ja vahingoittaa metsävarojemme asianmukaista hoitoa ja energiapuun korjuuta.

Seuraukset ovat pitkävaikutteiset. Asia tulee kuntoon vain hallituksen toimenpitein. Talousarvioaloitteestani eduskunta äänestää loppusyksyllä, mutta se kaatuu keskustan ja kokoomuksen äänin, ellei hallitus taivu.

Hallituksen on viipymättä otettava vastuu tärkeimmän luonnon- ja energiavaramme hoidosta, metsäalan työllisyydestä ja uusiutuvan energian tuotannosta.

Kirjoittaja on kristillisdemokraattien kansanedustaja Keski-Suomesta.