Saapumisia ja pois jäämisiä

Harhailen Zürichin Klotenin lentoaseman liepeillä. Etsin Kloten Arenaa jostain paikallisten poppeli- ja lehmuspuiden (hitto, minä näitä kasveja toisistaan erota) katveesta.

Seuraavassa kadun kulmassa näkyy ensimmäinen World ice hockey -kyltti, josta voi päätellä, että näissä maisemissa pelataan kohta jääkiekon MM-kisoja.

Kävellessäni mietin, mitä hemmettiä minä näissä maisemissa teen.

Sanansyöjä, petturi.

Vuosi sitten jätin Kanadan Quebecin rehvakkaasti. "Hyvästi, kiekon MM-turnajaiset. Tämä sälli ei enää paikalle vaivaudu."

Olen kuullut jo paljon parjausta. Enkä selitä. Häpeän vain.

Riittänee, kun sivuutan koko jutun sanansepittäjien hölmöimmällä fraasilla: "Olen Klotenissa minusta riippumattomista syistä..."

Kummallisinta kummallisuudessa on se, että kun silmät viimein hahmottavat suhteellisen vaatimattoman Klotenin hallin, sisällä pyörähtää pehmeästi.

Mikä ettei. Yhdet kisat sinne tai tänne. Kukapa tietää. Tästähän voi kehkeytyä iloinen leijonatapahtuma.

Ja sen kaltaisissa sporttipippaloissa on lopulta aina lysti olla.

Vaan, pah.

Turha höpöttää itsestään. Ketä kiinnostaa.

Leijonat ovat jälleen kerran hinautumassa kevään roolipelureiksi Suomessa, jossa kiekon MM-kisat koskettavat kansaa enemmän kuin missään muussa maailman maassa (ruuhkaksi astihan ei ole niitä maita, joiden asukkeja jääkiekko inspiroi edes pikkuriikkisen).

Joskus tuntuu, että MM-karkelot järjestetään joka vuosi vain siksi, etteivät suomalaiset hukkaa askelmerkkejään kesää kohti tallustellessaan. Tietysti tämä arvio on väärä.

Jääkiekon MM-turnaus pistetään pystyyn vuosittain ainoastaan sen tähden, että sponsorit ja televisioyhtiöt ovat niin päättäneet.

Muilta ei asiaa ole tarvinnut kysyä.

Leijonat on arvoitus.

Suomen hätäisesti koottu kiekkomiehistö on ollut sitä aina tässä vaiheessa, mutta nyt arvoituksellisuudessa on mukana sopiva annos mystisyyttä.

Suuret tähdet loistavat ainakin toistaiseksi poissaolollaan. NHL-jumalat eivät tällä kertaa vaivaudu kauden rääppiäisiin. Mikäli torstain vihjeistä pystyy jotain päättelemään, myöskään viime kevään messias Saku Koivu ei Montrealin 0-4-häpäisyn jälkeen ja sopimusneuvottelujen edessä näe mitään mieltä matkustaa Sveitsiin.

Itse asiassa: Sakua ja kumppaneita on helppo ymmärtää.

Mutta härmäläinen kisaliekki ei sammu olemattomaan ilmasiltaan Pohjois-Amerikan ja vanhan mantereen välillä. Mikään muukaan maa ei rohmua MM-jäälle roppa kaupalla suuria staroja.

Niinpä tämä koossa oleva Leijona-ryhmä omaa mahdollisuudet. Nyt kysytään - vähän JYP:n mallin mukaan -enemmän joukkueen sitoutuneisuutta ja intensiteettiä kuin absoluuttista taitotasoa.

Jos Leijonista hinautuu valveutunut, tunnollinen ja yhteen pesään puhaltava kiekkomiehistö, saattaa olla, että vanhojen lupausten sirottelu Alppien ei ollut lainkaan pöllömpi juttu.

Siinä tapauksessa tänne kannatti todellakin saapua.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen urheilutoimittaja

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.