Sain uuden mahdollisuuden

Lumet sulivat, ulkona on pimeää ja sateessa lontustavia kanssaihmisiä masentaa. Vaan ei minua, sillä vesikelien myötä sain uuden mahdollisuuden. Unohdin nimittäin istuttaa kukkasipulit ennen routaa, mutta nyt lapio uppoaa taas.

Ajatus ankean talven jälkeen maasta esiin putkahtavista tulppaaneista selättää marrasmasisteluni. Viisi kuukautta ja sitten kukitaan! Talvihan menee hujauksessa.

Kerrostaloasujan viljelymahdollisuudet ovat rajalliset. Niin tänäkin vuonna, mutta hurjapäisenä pohjakerrosasujana ajattelin löytöretkeillä ulos tontiltani ja iskeä lippuni ja kukkasipulini olohuoneen ikkunani alle. Uskon, että ruoho on parvekeaidan toisella puolella vihreämpää ja multa muhevampaa kuin edellisvuosina käyttämäni laillisesti hankittu säkkitavara.

En ole koskaan aikaisemmin viljellyt tulppaaneja. Nytkin peltoni rajoittuu kuuteentoista sipuliin tilan ja kaivuumotivaation puuttumisen vuoksi. Kullekin sipulille pitää kaivaa kuoppa, joka on kolme kertaa sipulin korkuinen. Kyseenalaisen kukkamaani (metri sivuun jalkakäytävältä) maa-aines ei ole varsinaisesti ihanteellisin, pikemminkin kuin saunan kiuasta lapioisi.

Maltti on valttia, niin myös tulppaanitarhurilla. Sen opin, kun kylvin viime keväänä kolmen oravan talvivaraston verran yrttien ja salaattien siemeniä parvekelaatikoihin ja kippasin lokakuussa saman näköiset mullat taloyhtiöni biojäteastiaan. Meillä syödään tänä talvena ihan itse kaupasta kannettua kuivabasilikaa.

Edelliskesänä oli viljelyspalsta. Siellä viihtyivät vesiheinä, salaatti ja rucola, tässä järjestyksessä. Huomaa, että viljelijää ei mainittu. Alkukesästä jaksoin syödä rucolaa kilpaa kiiltäväkuoristen koppiaisten kanssa, mutta lopulta suuremman sadon sai lopulta se, joka vietti enemmän aikaa palstalla.

Olen melko ailahtelevainen puutarhuri. Innostun hetkessä ja haluan ryhtyä toimeen välittömästi. Yhtä nopeasti jätän tarhani oman onnensa nojaan ja kiinnostun palavasti esimerkiksi käsitöistä, origameista tai leipomisesta.

En kuitenkaan suostu kantamaan kaikkea vastuuta levottomuudestani itse, vaan syytän geenejäni. Äitini saa kyllä kukat kukkimaan, mutta hänelläkin on hamsterin keskittymiskyky. Harrastus menee vaihtoon ennen kuin postimyynnistä tilattu paketti on ehditty toimittaa ovelle.

Polvi pojasta paranee. Onnekseni kukkasipulit ovat edullisempia hutiostoksia kuin skootteri tai kuntopyörä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Kolumnit

Kehu kääntyy itseään vastaan

Kolumni: ”Totuus astuu vallan alle, vääntyy ja katkeaa”

Kolumni: Sademetsäpalot uhkaavat koko maapalloa

Kolumni: Hevosurheilu on sitkeiden ihmisten laji

Kolumni: Wowittajan paluu

WoWittajan odotettu paluu

Kolumni: Kuka tekisi fiktio-Docventuresin?

Kolumni: Typerät ideat ovat uusiutuva luonnonvara

Kolumni: Aasialaiset uskovat yksilön vastuuseen

Kolumni: Trump mokasi mahdollisuutensa napapiirillä turvauduttuaan tyypilliseen pikkumaisuuteensa

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.