Sakastista tv-tähdeksi

Poliisit ovat kelvanneet useammankin tosi-tv-sarjan päähenkilöiksi, ilmeisistä syistä. Poliisin työssä on draamaa ja jännitystä. Tv-ohjelmasta pitää vain leikata tylsät kohdat pois.

On muitakin ammatteja, joissa kohdataan ihmisyyden koko kirjo, jopa poliiseja paremmin. Siksi olen pohtinut, miksi papeista ei ole tehty yhtään tosisarjaa, Suomessa ainakaan. Minussa ei ole yhtään uskonnollista solua, mutta ihmettelyni ei liity siihen millään tavalla.

Ajatelkaa: ristiäiset, häät, hautajaiset. Pappi kohtaa ihmisen elämän tärkeimmissä käännekohdissa. Tv-ohjelmaan tulisi tunteiden koko skaala riemusta suruun. Hääaiheisia sarjoja on useitakin. Nyt mukaan saataisiin sekä häät että lisäksi paljon muuta.

Poliiseista papit eroavat siinä, että pappien työ sinällään ei ole kovin mielenkiintoista: puhumista sekalaisten kansanjoukkojen edessä. Telkkaria varteen päärooliin pitäisikin nostaa papin työssään kohtaamat ihmiset: vauvan vanhemmat, hääparit, vainajan omaiset ja läheiset.

Enkä nyt tarkoita vain luterilaisen kirkon pappeja, vaan kaikkien uskontojen vastaavaa työtä tekeviä ihmisiä. Jokainen kohtaaminen seurakuntalaisten kanssa on oma tarinansa. Kirkko järjestää esimerkiksi parisuhdeneuvontaa. Sellaisen tirkistely on ilmiselvää hittisarjan ainesta.

Annan idean kenen tahansa vapaaseen käyttöön. Konjakkipullo olisi silti kiva yllätys.