Sakkohuteja ja vaalirahakriisiä

Poliisijohto myönsi torstaina, että maassa on sakotettu hyvin eri tavoin. Toinen on saanut sakon 15 kilometrin ylinopeudesta kun toista ei ole sakotettu 20 kilometrin ylinopeudesta.

Yhdenvertaisuus on oikeusvaltion perusperiaate. Kun poliisikin on myöntää, että sakotuskynnys on vaihdellut, tilanteeseen on syytä puuttua.

On mielenkiintoista, jos joku alle 20 kilometrin ylinopeuksista sakon maksanut valittaa jälkikäteen rangaistuksesta. Periaatteessa sakko pitäisi perua. Käytännössä tilanne lienee toinen.

Poliisin uudet ohjeet ovat selkeät. Niiden mukaan huomautus tulee 6-10 kilometrin ylinopeudesta. Rikesakko tulee 11 kilometrin ylinopeudesta ja päiväsakolle mennään, kun ylinopeus on 21 kilometriä tunnissa. Tutkan mittaustuloksesta poliisi vähentää kolme kilometriä tunnissa pois teknisenä vähennyksenä.

MIKÄ ON oikea sakotuskynnys? Nyt se on siis 11 kilometrin ylinopeus.

Normaalioloissa marginaali on riittävä, mutta monesti nopeutta mitataan juuri rajoituksen vaihtuessa. Jos ajonopeus satasella on ollut vaikka 104 eikä ajaja huomaa rajoituksen muutosta kahdeksaankymppiin, räpsähtää kerralla 10 päiväsakkoa.

Päiväsakot ovat pienestä virheestä kova hinta. Siksi rikesakon ylärajaa pitää korottaa.

Toisaalta sallittu 10 kilometrin ylinopeus on ongelma. Jos osa ajaa tiellä nopeusrajoituksen mukaan 80 kilometriä tunnissa ja osa käyttää marginaalia hyväkseen ajaen 90 kilometriä tunnissa, syntyy vaarallisia tilanteita. Pienen rikesakon kynnys voisi olla matalampi kuin uudessa käytännössä tulee olemaan.

Suuri marginaali rajoituksen ja sakotuskynnyksen välillä on luonut maanteillemme harmaan vyöhykkeen, jota osa autoilijoista hyödyntää. Näin säännöt ovat näennäisiä.

Parempi olisi, jos nopeusrajoitukset olisivat nykyisiä korkeampia mutta rikesakkokynnys matalampi.

Ainakin kesällä kahdeksankympin teitä voisi muuttaa reippaasti satasen teiksi.

PUOLUERAHASKANDAALI vie luottamusta demokratiaan. Puolueet ovat epämääräisillä rahankeruutavoillaan haavoittaneet tasavaltaa.

Vaalirahakriisi on kuin Suomen hiihdon doping-katastrofi Lahden MM-kisoissa. Harmaaseen alueeseen on totuttu, mutta lopulta kupla puhkesi.

Puoluejohtoja on puhdistettava. Kohu on tehnyt jo keskustan puoluesihteeri Jarmo Korhosesta näkymättömän miehen. Keskustan edessä voi olla jopa väliaikaisen puoluesihteerin valinta ennen ensi vuoden puoluekokousta.

Puoluerahakriisi ei jää tähän. Nyt on tärkeä luoda uskottava avoimuus rahoitukseen. Samalla on saatava aikaan ilmapiiri, jossa puolueiden rahoittaminen on kunniallista. Yksityisten ihmisten, yritysten ja yhteisöjen lahjoitukset puolueille voisi osittain ohjata osin verovapaiksi.

Jos puoluerahakriisi johtaa puolueiden rahoituksen hyytymiseen, tulevaisuudessa poliitikoiksi nousisi vain julkkiksia ja rikkaita.

Näin menetettäisiin yksi demokratian ydinarvo: kenestä tahansa voi tulla kansanedustaja.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen päätoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.