Saksan veturi vetää - mutta mitä?

Saksan talous on ollut yksi maailman kovakasvuisimmista, ellei peräti ykkönen, toisella vuosineljänneksellä. Odotukset lupaavat myös vahvaa jatkoa. Euroalueen teollisuuden tilaa koskeva ostopäällikköindeksi heinäkuulta nousi reippaasti, mutta erityisen reippaasti nousseen Saksan vetämänä.

On ihan eri asia, mitä ensi sijassa teollisuuden vetämä Saksa vetää nyt muualla Euroopassa mukanaan ylös. Itäinen Keski-Eurooppa lienee suurin hyötyjä, sillä saksalaisteollisuuden tuotantoverkostot ulottuvat laajalti sinne.

Pikkuisen hyötynevät myös Euroopan suuret kulutustavaratuottajat Ranska ja Italia.

SUOMEN teknologiateollisuudessa kovimmassa vedossa ovat saksalaistapaan ne konepajayhtiöt, joilla on vanhastaan koeteltu asema Aasian markkinoilla. Muilla ei vielä ole hurraamista ja sähkö- ja elektroniikkapuolen ykkönen eli Nokia etsii edelleen tietä kunnon kasvuun.

Jos Saksassa myös teollisuuden investoinnit ryöpsähtäisivät ylös, imu tuntuisi laajemmin Euroopassa. Saksan teollisuuden käyttöaste on kuitenkin vasta karkeasti pitkän aikavälin keskiarvotasolla.

Kun muualla maailmassa kovimman kasvun vaihe Intiaa ja Aasian pikkutiikereitä lukuun ottamatta näyttää olevan ohi tältä erää, investointitarpeet eivät ymmärrettävästi ole huipussaan.

EUROOPASTA saadaan alustavat huhti-kesäkuun kasvuluvut ensi viikon lopulla.

Suomesta saadaan tällä ja ensi viikolla sekä touko- että kesäkuun kokonaistuotannon suhdannekuvaajan lukemat, tuoreita teollisuustuotantotietoja ja elinkeinoelämän syysbarometrit, mutta varsinaista kokonaistuotannon kasvulukua kansantalouden tilinpidosta saadaan odotella syyskuun alkupuolelle asti.



KERRATAAN TAAS, että amerikkalaisten itse nyt ilmoittama 2,4 prosentin vuosikasvu on 0,6 kerrottuna neljällä, joten sitä vuosikasvua ei ole vielä nähty eikä se ole vertailukelpoinen eurooppalaislukujen kanssa. Euroopassa vuosikasvuluku vertaa aina taaksepäin vuoden takaiseen lukuun. Kun Saksan kasvuennuste toiselle vuosineljännekselle on lähellä puoltatoista prosenttia, jenkkitapaan laskien vuosikasvuksi tulisi siis jotakin 5-6 prosentin välillä.

Sekä Euroopassa että Amerikassa kansantalouden kokonaistuotannon arvo on vielä selvästi lamaa edeltäneen huipun alapuolella.

Suuri kysymys on, miten pitkään se myös pysyy siellä. Yhdysvaltain taloudessa on merkkejä siitä, että toisen maailmansodan jälkeen koettu amerikkalainen dynaamisuus ei ole enää entistä luokkaa. Se olisi vakava juttu koko maailmalle.

Deflaatiopelot, siis pelot alenevien hintojen talouskurimuksesta, alkavatkin taas nostaa päätään.

Kirjoittaja on taloustoimittaja ja Keskisuomalaisen avustaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.