Samaa sukupuolta olevien avioliitto ja kristilliset arvot

Eduskunnan lakivaliokunnassa käsitellään parhaillaan kansalaisaloitetta tasa-arvoisesta avioliittolaista, joka mahdollistaisi avioliiton solmimisen samaa sukupuolta olevien välillä. Samalla he saisivat esimerkiksi samat oikeudet yhteiseen sukunimeen ja mahdollisuudet lapsen adoptoimiseen kuin heteroparitkin.

Eduskunnassa, lehdistössä, internetin keskustelupalstoilla ja facebookissa on homoseksuaalien oikeuksista on käyty parin viime vuoden aikana väittelyä. Näiden avioliittoa vastustetaan useimmiten kristillisin argumentein.

Kristillisessä ajattelussa avioliittoa pidetään miehen ja naisen välisenä liittona, joka on Jumalan asettama järjestys. Avioliittoinstituutiota ei saisi muuttaa yhteiskunnallisilla laeilla.

Keskustelijat sanovat toistuvasti puolustavansa perinteistä avioliittoa. Sen oletettua, jopa tuhansien vuosien taakse ulottuvaa historiaa käytetään argumenttina instituution säilyttämisen puolesta.

Monet keskustelijat suostuisivat siihen, että muiden kuin heteroiden virallista liittoa kutsuttaisiin esimerkiksi pariliitoksi. Tämä kertoo siitä, että avioliiton käsite itsessään nähdään koskemattomana, jopa pyhänä.

Avioliiton tärkeänä tehtävänä korostetaan usein lisääntymistä ja lasten turvallisen elämän takaamista. Kyse on tällöin luonnonoikeudellisesta argumentista, jonka mukaan (hetero)seksuaalinen kanssakäymisen tuottaessa jälkeläisiä, avioliiton tulisi kulttuurisista ja lainsäädännöllisistä normeista riippumatta koskea vain heteroita.

Kristillisissä argumenteissa kyse on pohjimmiltaan arvoista. Tasa-arvoisen avioliittolain myötä jouduttaisiin ajattelemaan muuttumattomaksi miellettyä asiaa uudesta näkökulmasta. Avioliittoinstituution murentumisesta puhuttaessa kyse on arvojen joutumisesta muutoksen kohteeksi, uhatuksi.

Oikeudellisessa mielessä lakialoite on uskontoneutraali. Se ei ota kantaa uskonnollisten yhdyskuntien oikeuteen määrätä omista avioliiton ehdoista, esimerkiksi vihkimisestä. Miksi kristilliset arvot yhdistetään niin vahvasti avioliittoon?

Kyse on pitkästä historiallisesta yhteydestä avioliittoinstituution ja luterilaisen kirkon välillä. Kirkolla oli esimerkiksi vuosien 1734 ja 1917 välillä monopoli huolehtia avioliiton solmimisen oikeudellisesta täytäntöön panosta, mikä tarkoitti vihkimistä Jumalan kasvojen edessä. Miellämmekin avioliiton solmimisen ensisijaisesti papin suorittamaksi vihkimiseksi.

1900-luvun alussa luterilainen kirkko joutui useampaan otteeseen ottamaan kantaa avioliittolainsäädännön uudistamiseen. Kirkon edustajat suhtautuivat esimerkiksi siviiliavioliittoa (1917) tai avioeroperusteiden laajennuksia (1929) koskeviin lakiuudistuksiin ristiriitaisin näkemyksin.

Luterilainen kirkko mukautui lopulta pienin vastalausein kristillistä avioliittoinstituutiota arvojen tasolla järisyttäneisiin oikeudellisiin muutoksiin. Kirkko ymmärsi maailman muuttuneen ja se päätti pysyä osana modernisoituvaa kansalaisyhteiskuntaa.

Tasa-arvoisen avioliittolain myötä kirkko joutuisi päättämään aloittaako myös samaa sukupuolta olevien ihmisten vihkiminen, keskittyäkö heteroparien vihkimiseen vai luopuako vihkimisoikeudesta kokonaan. Kysymys on kuitenkin laajempi: mikä on kirkon vallitseva ihmiskäsitys?

Viimeistään 1980-luvulla kirkko luopui virallisesti pitämästä homoseksuaalisuutta syntinä, ja nykyään se pyrkii tukemaan ihmisiä riippumatta seksuaalisesta suuntautumisesta. Esimerkiksi alkuvuodesta 2011 piispainkokous laati ohjeet rukouksesta parisuhteen rekisteröineiden puolesta. Piispa Irja Askola ja nykyinen arkkipiispa Kari Mäkinen ovat osallistuneet monilla sovittelevilla lausunnoillaan keskusteluun.

Kirkkohallituksen kansliapäällikkö Jukka Keskitalo kuitenkin vahvisti lakivaliokunnalle kirkon virallisen kannan: avioliittoinstituutio on miehen ja naisen välinen.

Valiokunta äänestää lakiehdotuksesta kesäkuun lopussa. Jos päätös on myönteinen, joutuvat ison salin kansanedustajat päättämään tukeutuako kristillisiin arvoihin vai kannattaako universaaleja ihmisoikeuksia ja tasavertaisuuden toteutumista kansalaisten välillä.

Uusimmat

Kolumnit

Missä viipyy johdonmukainen kehitys?

Ei oppi ojaan kaataisi Brasiliassakaan

Kolumni: Laturaivoa on niin monenlaista

Nero vai yhden hitin ihme?

Kolumni: Liukkaus yllättää myös Jyväskylän keskustassa

Kolumni: Enää tv-katsojan ei tarvitse tuntea itseään tyhmäksi

Kolumni: Huutokauppakeisarin ei sovi muuttua massikeisariksi

Kolumni: Tämä suomalaiskomedia aiheuttaa huutonaurua

Kolumni: Tätäkö on länsimainen demokratia?

Kolumni: Nainen, älä sorru kostokroppaan

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.