Sana ja toinenkin selostami- sesta

Nyt kun tuo kiekkokausi vetelee SM-liigan osalta viimeisiään, niin sananen selostamisesta. Itselleni liigaselostuksia kertyi tämän kauden aikana vajaat neljäkymmentä. Kollegat Jani Alkio ja Anssi Ritari tahkosivat reilusti yli tuplat tuohon verrattuna. Se on järisyttävän kova määrä.

Selostamisessahan ei ole kyse siitä, että lyödään vain luurit päähän ja ruvetaan höpöttämään. Ei. Kun lähetys alkaa, suurin osa työstä on jo tehty. Sitten vain annetaan mennä.

Usein se tuntuu älyttömältä. Aikuiset miehet pänttäävät missä ja milloin joku on tökkinyt polvihousuissa kumilätkää ja kuinka monta kertaa hän on saanut sen jonkin metallikehikon sisään. Ja sitten kun se lätkä menee sinne kehikkoon, pitää meidän huutaman.

Mutta kyllä me ollaan oikeasti ihan fiksuja ihmisiä kuitenkin.

Maantietä niellään kiekon perässä pirun monta kilometriä. Sekään ei aina ihan järjelliseltä puuhalta tunnu. Kiitosta kuulee harvoin, yleensä syytellään värilaseista tai moititaan liiallisesta tai liian vähäisestä meuhkaamisesta. Pimeänä lauantai-iltana ysitiellä voi mielessä viivähtää ajatus, että eihän tässä ole mitään järkeä.

Sitten sitä kuulee isästä ja pojasta. Isä on työnsä vuoksi paljon reissussa. Isoa ja tärkeää on se, kun hän istuu lauantaina illan suussa poikansa kanssa katsomaan lätkää.

Touhu alkaa yhtäkkiä tuntuakin tolkullisemmalta. Pääset kuokkavieraaksi merkittävään hetkeen. Työ pitää silloin tehdä asiaankuuluvalla pieteetillä.

Mihinkään en tätä vaihtaisi.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.