Sanasi on vapaa, kunhan vaan puhut mukavia

Minulla ei ole yhtään kiinalaista Facebook-kaveria. Syy on yksinkertainen.

Kiinassa ei ole Facebookia, ei Twitteriä, ei Youtubea, ei Gmailia eikä Googlea. Palveluita, joita sadat miljoonat länsimaalaiset käyttävät päivittäin.

Tätä kirjoittaessani olen tunkeutunut vapaiden tiedonlähteiden ääreen käyttämällä salattua internetyhteyttä. Todellisuudessa istun kahvilassa lounais-Kiinassa, mutta virtuaalisesti olen Espoossa. Paikallista yhteyttä tarkkailevat tahot eivät eroa huomaa.

Jopa Kiinan muuria mahtavampi on maata ympäröivä palomuuri. Kiinan hallinto on estänyt pääsyn moniin länsimaisiin internet-palveluihin, koska vapaa tiedonvälitys ei tue yksipuoluejärjestelmän intressejä. Demokratia voi levitä myös internetin välityksellä, ja sen tukahduttaminen olisi puolueelle hankalampaa kuin Tienanmenin aukion mielenosoitusten lopettaminen vuonna 1989.

Koska miljardia ihmistä ei voi 2000-luvulla eristää toisistaan, Kiinalla on oma somensa. Facebookin ja Twitterin korvaa Kiinassa Qzone ja Sina Weibo, Whatsappin tilalla on Weixin ja Googlea vastaava hakukone on Baidu.

Länsimaalaisista palveluista ne erottaa lähinnä se, että käyttäjät ovat kiinalaisia, ja kaikki palveluihin tuotettu sisältö on hallituksen suurennuslasin alla.

Siinä missä länsimaalaisen somen ja hakukoneiden algoritmit syynäävät käyttäjiensä mieltymyksiä mainosrahat mielessä, Kiinassa sensuuri iskee varoittamatta, jos käyttäjä kirjoittaa hallituksen pannalistalla olevia sanoja. Ongelmia voi seurata, jos haluaa rupatella verkossa käyttämällä esimerkiksi laittomia sanoja ”korruptio”, ”politiikka”, ”separatismi”, ”muslimi”, ”journalismi”, ”uskonto” tai ”muutos” väärissä yhteyksissä.

Sosiaalisen median sisältöä valvomalla ja sensuroimalla totalitaarinen yhteiskunta suojelee poliittisia johtajiaan vaarallisilta puhetavoilta ja estää opposition muodostumisen. Kommunistinen puolue siis pönkittää valtaansa, antamatta kenellekään muulle mahdollisuutta vastustaa sitä. Nerokasta?

Menetelmä on muuten tehokas, mutta palomuuri uhkaa seistä Kiinan kommunismikapitalismin ja varakkaiden ulkomaalaisten turistien välissä. Länsimaalaisia eivät sinaweibot kiinnosta, vaan lomakuvia Kielletystä kaupungista pitäisi päästä julkaisemaan omille kavereille Facebookissa.

Asiaan saattaa tulla piakkoin muutos, sillä Facebookin kehittäjä Mark Zuckergbergin on tiedetty jo hyvän aikaa hieroneen välejään Kiinaan. Hiljattain mies esiintyi yleisötapahtumassa kiinalaiselle yleisölle ja yllätti monet puhumalla sujuvaa mandariinia. Voi hyvinkin olla, että jo lähivuosina some avautuu kiinalaisille, aivan kuten maa avautui kansainväliselle kaupalle 1970-luvulla.

Alistuuko Kiina sitten sananvapaudelle vai some sensuurille? Epäilen ensimmäistä.

Päästäkseen miljardin ihmisen markkinoille Facebook on lämmitellyt Kiinan pääministeriä lupaamalla kehittää sensuurityökalun Kiina-versioonsa.

Raha puhuu kovemmin kuin ihmisoikeudet.Kirjoittaja on toimittaja, joka matkustaa ympäri Aasiaa tehden havaintoja kehittyvästä maanosasta.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Kolumnit

Raakel, myönnä että rakastat

Mitä tapahtuu,kun jättiläisetovat kuolleet?

Autoileva lähimmäinen, aikamme mysteeri

Johtajakisa katkesi kesken Jämsässä

Kolumni: Pidä vain vielä se vatupassi, ystäväni

Kolumni: Kirittärien voiton salaisuudet, niitä on neljä

Kansainvälisen koulutuksen ihannointi tekee puolikieliseksi

Kolumni: Aitaviesti on saatava olympialajiksi

Kolumni: Kumma asuu pikkukaupungissa

Bostonissa eivät mammanpojat pärjää

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.