Sankareita Suomesta

Pari sataa vuotta sitten eri puolilla maailmaa vaikutti Suomessa syntyneitä taistelijoita. Heitä ei kuitenkaan juuri tunnisteta suomalaisiksi vaan ruotsalaisiksi tai venäläisiksi, eihän Suomi tuolloin ollut itsenäinen maa.

Etelä-Amerikan vapauttaja Simón Bolívarin läheisimpiin upseereihin kuului Porvoossa syntynyt Fredrik Thomas Adlercreutz, joka muutti Etelä-Amerikkaan taistellakseen kansainvälisessä prikaatissa Espanjan siirtomaavaltaa vastaan. Harvat Suomessa tietävät, että kun siirtomaavalta kärsi ensimmäisen tappionsa Kolumbian Cartagenassa vuonna 1821, maavoimia johti eversti Adlercreutz, joka yhdellä tykillä onnistui nujertamaan uuden maailman vahvimman linnakkeen, San Felipen.

Olihan Adlercreutz viettänyt lapsuutensa Suomenlinnassa ja opiskellut Ranskassa linnoitustekniikkaa, joten hän tiesi missä olivat linnakkeiden heikot kohdat. Voittoon vaikuttivat merkittävästi myös amiraali Padillan johtamat merivoimat.

Sankaruudestaan Adlercreutz palkittiin nimittämällä hänet Kolumbian toiseksi suurimman kaupungin Mompoxin kuvernööriksi. Siellä häntä vieläkin muistetaan tärkeiden uudistusten tekijänä, joka muun muassa paransi kansanterveyttä perustamalla hautausmaan kaupungin ulkopuolelle, laatimalla asemakaavan ja vahvistamalla Magdalenajoen penkereitä.

Adlercreutzille lahjoitettiin maatila, minne hän asettui vaimonsa Josefina Diazgranadosin ja heidän seitsemän lapsensa kanssa. Adlercreutz kuitenkin luopui maatilasta ja lähti jatkamaan sotasuunnitelmia jo sairaan Bolívarin kanssa.

Bolívarin kuoltua Adlercreutz meni maanpakoon Jamaikalle, mistä hänen ystävänsä Ruotsin kuningas hänet kutsui takaisin Ruotsiin ja lähetti diplomaattiedustajakseen Venezuelaan. Kolumbialaisiin teki suuren vaikutuksen, että useimmista muista sotaherroista poiketen ihanteellinen Adlercreutz ei koskaan kahminut itselleen omaisuutta eikä poliittista valtaa.

Toimittaja Rauli Virtasen käydessä Mompoxissa tekemässä elokuvaa Adlercreutzista autoin järjestelyissä ja kutsuin mukaan Ruotsista Helena Adlercreutzin, Fredrikin jälkeläisen.

Kreikan itsenäisyyssodassa 1825–28 sankariksi nousi Raahessa syntynyt August Maximilian Myhrberg. Kansallisuusaatteen innoittamana hän oli aikaisemmin matkustanut Espanjaan taistellakseen siellä, mutta sota olikin jo loppumassa.

Ranskalaisen kenraalin joukoissa turkkilaisia vastaan taistellut Myhrberg oli lähes aina etulinjassa ja tuli legendaksi rohkeutensa ja neuvokkuutensa ansiosta. Ottomaanien imperiumin luhistuttua Myhrberg nimitettiin vapaan Kreikan pääkaupungin Nafplionin Palamides-linnakkeen komentajaksi. Hänelle lahjoitettiin maatila.

Muutaman vuoden kuluttua hän kuitenkin päätti hyvästellä Kreikan, lahjoitti maatilansa lastenkodiksi ja lähti Puolaan taistelemaan venäläisiä sortajia vastaan. Ruotsin kuningas Oscar lähetti ystävänsä majuri Myhrbergin Karibialle San Bartelemeyn saarelle hallinnon sihteeriksi raportoimaan mitä tässä Ruotsin siirtomaassa tapahtui – luultavasti ainakin koskien orjuuden jatkumista, mikä Karibian muissa, Englannin, Ranskan ja Hollannin siirtomaissa, oli jo lopetettu.

Kun tänä vuonna on kulunut 220 vuotta Myhrbergin syntymästä ja 150 vuotta hänen kuolemastaan, häntä on muisteltu Palamidin linnoituksella, minne suomalaiset sukulaiset olivat vuonna 2009 kiinnittäneet hänelle Kari Juvan tekemän reliefin ja muistotaulun. Korjailtua muistotaulua juhlimassa nyt elokuussa oli suomalainen kreikkalaisen musiikin orkesteri Souvlaki Vaasasta, paikallisia viranomaisia sekä matkailijoita Suomesta.

Elokuussa Tukholmassa St. Johanneksen seurakunta järjesti perinteisen teatraalisen hautausmaakävelyn Suomen sodan sankarin kenraali von Döbelnin syntymäpäivänä. Mukana oli myös Myhrberg, jota lahjakas nuori näyttelijä esitti haudastaan nousseena. Hän kertoi elämänsä seikkailuista, kun taustalla soi Porilaisten marssi. Suomalaiset olivat osallistuneet Myhrbergin hautamuistomerkin kunnostamiseen, jonka kirjaimet hohtivat uudelleen kullattuina.

Kirjoittaja on suurlähettiläs emeritus ja tietokirjailija.