Sankareita te yli 25-vuotiaat jalkapalloa pelaavat naiset

Ystäväni valittiin alle 23-vuotiaiden naisten jalkapallomaajoukkueeseen. Valintaa ei ihmetelty pätkääkään, paikkansa ystävätär siellä todellakin ansaitsi. Ihmetystä sen sijaan herätti, että alle 23-vuotiaille edes on maajoukkue. Miksi vedetään raja, sillä eihän yli 25-vuotiaat naiset edes pelaa jalkapalloa, kysyttiin.

Totta on, että 25-vuotias jalkapalloa pelaava nainen on harvinaisuus, yli 30-vuotiaista puhumattakaan. Kun neljännenvuosisata on mittari, on jalkapallourakin usein päättynyt. Naisten liigajoukkueiden keski-ikä on lähempänä 20 kuin 30 vuotta. Miehet sen sijaan pelaavat pitkälle yli kolmekymmentävuotiaiksi. Kun naisten ja tyttöjen yhteenlaskettu harrastajamäärä on yli 22 000, on näistä noin 1 500 yli 21-vuotiaita pelaajia.

Miksi naiset lopettavat pelaamisen?



Naisten ja tyttöjen lopettamiseen ei ole vain yhtä syytä, vaan se on monen kokonaisuuden summa. Naiset joutuvat ennen kolmeakymmentä ikävuotta punnitsemaan monta kertaa uransa jatkoa.

Tytöt lopettavat usein pelaamisen, kun on aika siirtyä B-junioreista naisten joukkueisiin. Tytöille jalkapallon sosiaalinen luonne on tärkeämpi kuin pojille. Kun oma tuttu joukkue 16-vuotiaana hajoaa, on siirtyminen uuteen porukkaan vaikeaa. Monille itse pelaaminen on saattanut olla monta vuotta sivuseikka, mutta parhaat kaverit ovat pitäneet mukana pelikentillä.

Kavereiden ohella myös pelillinen harppaus tytöistä naisiin on suuri. Kun A-tyttöjen sarjataso puuttuu, tippuvat huonommat pelaajat auttamatta kelkasta.

Lukio-opiskelun ja pelaamisen yhteensovittaminen on vielä helppoa ja siihen usein myös panostetaan. Jatko-opinnot ovat jo pahempi rasti. Kun opiskeluihin ja jalkapalloon tulee mukaan vielä kolmas palikka, kuten työt, vaatii kuvio jo logistikon luonnetta. Uhratako viisi iltaa viikoista pelaamiseen vai lopettaako kokonaan. Toimeentulon takiahan harva nainen pelaa jalkapalloa. Ensimmäisenä se on jalkapallo mistä luovutaan.

Opiskeluiden jälkeen tulee eteen työelämä ja perheen perustaminen. Se on usein lopullinen vedenjakaja. Varsinaisia sankareita ovat ne naiset, jotka selviävät jalkapallon, perheen ja työn ristitulessa.

Kaikkeen tähän voidaan vielä lisätä yleinen tunne vapaa-ajan vähenemisestä. Eikä ainoa selitys aikapulaan ei ole naisten vastuu kodista ja lapsista, sillä myös lapsettomat naiset kokevat aikapulaa. Naiset haluavat usein elämästään monipuolisen ja vähemmän kurinalaisen. Ja yhden urheilulajin intensiivinen harrastaminen vaatii juuri kaikkea tuota, mitä naisten elämän ideaali ei pidä sisällään: läpeensä aikataulutettua elämää harjoitusten ja pelien mukaan.

Nykyään, kun koko maailma on auki, niin nimenomaan naiset haluavat kokea sen kaiken. Elämään pitäisi mahtua teatterit, konsertit, ulkomaanmatkat ja muut harrastukset.

Opiskeluiden, töiden ja perheen perustamisen takia naiset arvioivat koko ajan omaa motivaatiota. Naisten liikunnassa on säilynyt läpi vuosikymmenten ei-kilpailullinen ulottuvuus. Monesti naiset eivät urheile kilpailun takia vaan pikemminkin kunnon ja urheilun sosiaalisen luonteen vuoksi. Naiset voivat korvata jalkapallon pelaamisen muilla liikuntamuodoilla kuten lenkkeilyllä, aerobicilla tai kuntosalilla.

Ja mistä tämä koko paatos jalkapallon lopettaneista naisista?

Kunnianosoitus kaikille yli 23-vuotiaille naisille, jotka oikeasti vielä jaksavat pelata. Ja selitys sille, miksi minä ja monet muut lopettivat.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen urheilutoimittaja.