Sankari petti minut

Kun mainosrahoitteinen Hero-kanava aloitti toimintansa loppuvuodesta 2014, heräsi kysymys, onko sille tilaa Suomessa. Pian selvisi, että Heron ideaa oli pohdittu kunnolla ja markkinarako todella oli olemassa.

Kunnollisia käsikirjoitettuja draamasarjoja esitettiin tiheään tahtiin, mikä mahdollisti muodikkaat katselumaratonit. Ohjelmistosta löytyi uusia sarjoja, joita olikin odotettu (esim. Happy Endings, Justifield), moderneja klassikoita (Kylmä rinki, Mad Men) ja aiemmin laiminlyötyä laatua (Breaking Bad, Nurse Jackie, Californication).

Me tv-sarjafanit olimme tyytyväisiä. Juuri tätä oli kaivattu. Juuri tämä on nykyaikaa. Juuri näin perinteinen telkkari pystyy kilpailemaan nettipalveluita vastaan.

Sitten tapahtui se, mitä eniten pelkäsimme: tositelkkari valtasi Heron. Laadukas ja viihdyttävä vaihtoehto korvattiin samalla tositöllötinmassalla, josta oli jo entuudestaan ylitarjontaa.

Esimerkiksi tänään Herolla on yksi fiktiivinen draamasarja (Fosters), yksi poliisisarja (NCIS Los Angeles) ja yksi elokuva (Extract – kielletyn hedelmän maku). Loput viitisentoista nimikettä ovat tosi-tv-soopaa. Eikä tämä päivä Herolla ole mitenkään poikkeuksellinen nykyään.

Joten hyvästi, Hero, meidän suhteemme on ohi. Meillä oli hauskaa yhdessä jonkin aikaa, sitten päätit pettää minut. Olin hyväuskoinen. Odotin sinulta enemmän, luotin sinuun.

Mikäli pystyt muuttumaan, Hero, olen valmis antamaan sinulle uuden mahdollisuuden. Nykyisin minun on kuitenkin mahdotonta katsoa sinua silmiin.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.