Saudien ja jenkkien öljyyn pohjautuva liittolaisuus katkeamassa

Korkeakulttuurien alkukoti Lähi-itä on vuosisatojen ajan ollut eri uskontojen törmäysaluetta, ja useat nykypäivän konflikteista juontavat juurensa uskonnollista kiistoista vuosisatojen takaa.

Tässä suhteessa ei ole yllättävää, että Saudi-Arabian päätös teloittaa useita terrorismista syytettyjä, heidän joukossaan shiialainen uskonoppinut Nimr al-Nimrin, on herättänyt rajuja vastareaktioita Persianlahden alueella.

Shiiaenemmistöisen Iranin ja sunnivaltaisen Saudi-Arabian välille puhjennut diplomaattinen konflikti on vetänyt mukaan joukon muitakin Persianlahden valtioita ja aiheuttanut väkivaltaisuuksia molemmissa maissa. Tilanne tuskin eskaloituu aseelliseksi yhteenotoksi, mutta mitkä tahansa levottomuudet maailman öljykeskuksessa muodostuvat hyvin nopeasti alueellisesta ongelmasta kansainväliseksi.

Nopeasti kärjistyneessä tilanteessa yksi Lähi-idän valtatekijä on ollut hyvin pidättyväinen: Yhdysvallat. Tilanne on varsin mielenkiintoinen, sillä perinteisesti Yhdysvaltain ja Saudi-Arabian liittolaisuus on ollut varsin vahva, ja Saudi-Arabia kuuluu siihen harvalukuisten maiden joukkoon, jotka nauttivat ”erityissuhdetta” Washingtonin kanssa.

Yhdysvaltain ja Saudi-Arabian pitkä liittolaisuus on yksi osoitus supervallan arvojen ja realismin ristiriidasta maan ulkopolitiikassa. Ultrakonservatiivinen sekä absoluuttinen islamilainen monarkia ja sekulaarinen demokraattinen tasavalta eivät ensi alkuun kuulosta luontaisilta liittolaisilta.

Kuningaskunnan ja Yhdysvaltain tiiviit diplomaattisuhteet juontavat juurensa jo 1930-luvulle, jolloin al-Saudin hallitsijasuku nousi valtaan ja amerikkalaiset öljy-yritykset perustivat Aramcon (Arabian American Oil Company) Saudi-Arabian laajojen öljyvarantojen hyödyntämiseksi ja Yhdysvaltain alueellisten intressien vahvistamiseksi. Yhtiö hallitsi maan öljyntuotantoa 1980-luvulle saakka, jolloin saudit ostivat ulkomaalaiset pois.

Tämä ei kuitenkaan muuttanut turvallisuuspoliittisia asemia vaan, Saudi-Arabian ja muiden Persianlahden öljyntuottajien suojeleminen on ollut yksi Yhdysvaltain ulkopolitiikan kulmakivistä jo vuosikymmeniä.

Yhdysvaltain politiikkana on ollut vakautta vapauden kustannuksella, ja öljynsaannin varmistamiseksi amerikkalaiset ovat olleet valmiita ummistamaan silmänsä terrorismin rahoittamiselta, naisiin kohdistuvilta ihmisoikeusloukkauksilta sekä demokraattisen edustuksen puuttumiselta.

Nyt erityissuhde on kuitenkin alkanut muuttua Saudien kannalta huonoon suuntaan. Vuodesta 2005 lähtien Yhdysvaltain energiaomavaraisuus on parantunut huomattavasti ja riippuvaisuus Lähi-idän öljystä on vähentynyt. Yhdysvaltain kansallinen turvallisuus ei enää edellytä Persianlahden öljyntuotannon turvaamista, vaan uusiutuviin energiamuotoihin panostaminen sekä liuskekaasun hyödyntäminen ovat muuttaneet valtasuhteita.

Saudien öljyntuonti Yhdysvaltoihin putosi pelkästään vuoden 2014 aikana 50 prosenttia, ja samalla se on painanut öljyn hintaa alaspäin. Goldman Sachsin arvion mukaan barrelin hinta voi tippua jopa alle 20 dollarin vuoteen 2017 mennessä. Tämä on varsin huono uutinen al-Saudin kuningashuoneelle, jonka valta pohjautuu öljytuloihin.

Yhdysvaltain ja Saudi-Arabian intressit ovat törmänneet viime vuosina useammin kuin koskaan aiemmin suhteiden aikana. Intressit ovat olleet ristiriidassa Egyptin presidentti Hosni Mubarakin syrjäyttämisessä, Syyrian sisällissodan ratkaisussa sekä neuvotteluissa Iranin ydinaseohjelmasta.

Yhdysvaltain kiinnostus Lähi-itään ei katoa, mutta sen sotilaallinen läsnäolo ja halukkuus ryhtyä voimatoimiin alueella ovat vähenemässä. Tämä on näkynyt selkeästi Barack Obaman hallinnon haluttomuutena sitoa amerikkalaisjoukkoja alueen kriiseihin. Linja jatkunee entisellään, mikäli demokraattien ehdokas voittaa vuoden lopulla järjestettävät presidentinvaalit.

Yhdysvaltain kiinnostuksen siirtymisestä Aasiaan ja sen aiheuttamista turvallisuuspoliittisista muutoksista on keskusteltu Euroopassa jo pitkään, ja nyt sama keskustelu on alkanut Persianlahden alueella. Erityisesti Saudi-Arabia ei enää voi pohjata valtapolitiikkaansa Yhdysvaltain vankkumattomaan tukeen.

Liittolaisuuden heikkeneminen Yhdysvaltain kanssa on saanut Saudi-Arabian ryhtymään vahvoihin toimiin arabikevään kansannousujen jälkeen.

Se on tukahduttanut kansalaisliikehdinnän ja demokratiavaatimukset niin koti- kuin naapurimaissakin. Maan aseman vahvistamiseen sopii myös hyvin Nimr al-Nimrin teloitus sekä diplomaattiselkkaus Iranin kanssa.

Riippuu paljolti Yhdysvaltain tulevan presidentin politiikasta, nouseeko Lähi-idän johtovaltioksi Saudi-Arabia vai Iran.

Kirjoittaja on tohtorikoulutettava ja valmistelee väitöstutkimusta Yhdysvaltain poliittisesta historiasta.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.