Se ei johdu sinusta vaan minusta

Parisuhde on kuin eksoottinen lounas burmalaisella katkarapukojulla: ensitapaamisen kiihkeä tulisuus, yhdessäolon kermainen keskikohta ja eron katkera jälkimaku.

Suhde alkaa enemmän tai vähemmän potaskan puhumisen merkeissä. Uunituore pariskunta lataa valttikorttejaan toisilleen kuin se Ed-mainoksen häntäheikki konsanaan: "Kun mä luen mun Lutakon kattoasunnossani Hegeliä lootusasennossa, mä joskus vuodatan kyyneleen kuihtuville ruusuille."

Samaa asiaa ajaa napakka "mullon kylän untuvaisimmat viikset, nopein corolla ja takapaksissa kalja".

Ensihurman haihtuessa rutiinit asettavat parisuhteen kiskoille, joka vie kyyhkyläiset joko avioliiton satamaan tai pienen mutkan kautta takaisin sinkkumarkkinoille. Mutta vasta eron koittaessa se todellinen luonteenlaatu mitataan.

PUUKKOHIPPASILLE vai ei, kas siinäpä kysymys, pohti eittämättä eräs nimeltä mainitsematon ex-mäkikotkammekin siinä vaiheessa, kun armas puoliso tuumasi mittansa tulleen täyteen.

Kaikkiin kiihkeisiin rakkaustarinoihin kuuluu loppunäytös, joka saa Titanicin uppoamisen näyttämään kaarnalaivan kellahtamiselta. Riippuu täysin entisten lempiväisten mielenterveydestä, nähdäänkö suhteen epilogissa vierailevina tähtinä ensihoitajia ja poliiseja.

Suurin osa lemmen ja sen menetyksen kokeneista ei ilmesty exän makuuhuoneen ikkunan taakse keskellä yötä hirven pää kainalossa, mutta joillekin rakkauden murjomille tämä on se täysin looginen seuraava askel ihmissuhteessa.

KOSOLTI YLEISEMPÄÄ on sen sijaan eron aiheuttamaan tunnekuohuun liittyvä äänen korottaminen ja voimasanojen käyttäminen.

Sisäinen lapsemme ei 60 000 euron vuosituloista, alusvaatemallin fysiikasta tai missitittelistä huolimatta kestä kovinkaan hyvin torjuntaa. Vaikka puolison pärstä kyrsisi enemmän kuin lompakon katoaminen, puhelinmyyjät ja hampaiden väliin juuttunut ruoanpala yhteensä, ei sen peijakkaan suusta halua silti kuulla, että "et täytä enää kaikilta osin elämänkumppaniltani edellyttämiä ominaisuuksia".

Ei ole oikein tapaa pehmentää viestiä, joka kertoo ydinosiltaan sen, että sinut on juuri vaihdettu parempaan, joka voi tarkoittaa salskeaa toimialajohtajaa tai ihan vaan suklaarasiaa ja kaukosäädintä.

TOISINAAN EROSSA jää kaipaamaan jopa ihan sitä ihmistä, hauskoine juttuineen ja suloisine hymyineen, mutta ihan yhtä lailla sitä kaipaa vain yhdessä olemisen tuomaa autuutta.

Jokainen pari rakentaa suhteelleen yhteisen historian, johon kuuluvat yhteiset ravintolaillat, leffat ja musiikki. "Aina kun Make vei mua Ysitien grillille höyrymakkaralle, niin se laittoi soimaan Irwinin Poing Poing Poingin. Nyt mä en voi kuunnella edes Työmiehen lauantaita purskahtamatta itkuun".

Jos yhteisen taipaleen aikana on saatu peräti jälkikasvua, kaihoaa kadonnutta perheidylliä kuin vanha kansa menetettyä Karjalaa.

LOPULTA KYSE on vain mielikuvista. Miten haluamme elämämme menevän: kuin Hugh Grantin vai Ron Jeremyn tähdittämässä elokuvassa?

Zenmäisessä hetkessä elämisessä on puolensa. Olemme toisillamme vain lainassa ja kun eräpäivä koittaa, niin rakas on palautettava takaisin hyllyyn tai napsuu sakkoa.

Kirjoittaja on Tänään-osaston esimies.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.