Seikkailujen Linnake saa haikailemaan mennyttä

Seikkailujen Linnake (Fort Boyard) on minulle tärkeä ohjelma.

Vuonna 1993 esitetty seikkailukilpailu oli lapsuudenkodissani yksi harvoista todellisista ”koko perheen ohjelmista”. Istahdimme kouluviikon jälkeen yhdessä sohvalle tuijottamaan, kuinka ranskalaiset kilpailijat yrittävät selviytyä tehtävistään salaperäisessä linnoituksessa.

Minä olin 12, isosisko 14 ja pikkusisko 7. Seikkailujen Linnake oli riittävän vauhdikas vanhemmille ja riittävän kiltti pienemmille. Muistot lämmittävät yhä. Sohvalla köllöttely tuntui läheiseltä, kotona oli perjantaisiivouksen jälkeen siistiä, äiti pilkkoi naposteltavaksi kurkkuja ja porkkanoita.

Seikkailujen Linnake oli myös yhden aikakauden loppu. Emme tainneet katsoa siskojen kanssa enää mitään yhdessä sen jälkeen – ainakaan samalla intensiteetillä.

Tällaiseen tv-nostalgiaan tänään alkava Fort Boyard Suomi pyrkii vetoamaan. Eikä vain Fort Boyard, vaan Napakymppi, Kokkisota, Onnenpyörä, Heikoin Lenkki ja niin edelleen... Valtaosa uudelleenlämmitetyistä formaateista edustaa koko perheen ohjelmistoa.

Se on loogista. Kun ohjelma on siitä maailmasta, jossa perheet kokoontuivat viettämään iltaa saman ruudun ääreen, on todennäköistä, että edes joku tarttuu sen tarjoamaan nostalgiaan. Minäkin aion katsoa jonkun jakson Fort Boyardista.

Siinä on kuitenkin myös oma ankeutensa. Vanhat koko perheen ohjelmat oikein alleviivaavat sitä, kuinka vähän enää on koko perheen ohjelmia.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .