Sekosivatko aivot vai yhteiskunta?

Grillipsykologian maistereina olemme kaveripiirissä monesti pohtineet, miksi aivot alkoivat sakata vuosituhannen taitteessa.

Masennus ja mania ottivat aivoista niskalenkkiä epidemian tavoin. Kierroksilla käyvälle työkaverille osoitettu heitto ”Onko sulla jäänyt aamulla lääkkeet ottamatta?” sai vastaukseksi ”Mistä arvasit?”.

Tabujen syömisestä tuli niin yleistä, etteivät mielenterveysongelmat olleet enää mikään tabu. Masennus saattoi puhjeta kenellä tahansa ja mikä tärkeintä, siitä saattoi parantua.

Päänsisäiset ongelmat eivät kasvaneet 1990-luvulla niin räjähdysmäisesti kuin äkkiseltään tuntui, vaan niiden tunnistaminen. Osa 1970-luvun iskias- ja 1980-luvun stressivaivoista tunnistettiin tarkemmin.

Kaksisuuntaisen mielialahäiriön diagnosointi helpotti tuhansien elämää. Vuosien hyväntahtoisen hämmästelyn jälkeen valkeni, miksi kaveri oli ensin perustamassa Walmartin syrjäyttävää kauppaketjua mutta kohta ei uskaltanut lähteä lähi-Siwaan.

Lääkityksen kohdalleen saaminen helpotti lukemattomien elämää, mutta jälkikäteen on helppo nähdä, että Suomessakin oli vallalla kokeileva mielenterveyslääketiede ihmiskoekaniineineen.

Lääketeollisuuden ansaintamallit johtivat myös ylilääkitykseen. Osa vakavasti masentuneista ei jaksanut hakeutua hoitoon, mutta jotkut herkät sielut menivät masennusrummutuksesta niin sekaisin, että kehittivät taudin oireet päästäkseen kehumaan litiumin käytön hyviä puolia.

Sukupolvessa yhteiskunta muuttui arvoiltaan niin hulluksi, että vanhuk­sien yksinäisyyttäkin hoidettiin masennuslääkkeillä. Ehkä yhteiskunnan sekopäisyys tartuttikin aivot?

Tietokirjailija Marko Hamilo on selittänyt ahdistuksen kasvua savanniaivojemme ja modernin yhteiskunnan ristiriidalla. Onneton ihmismielemme on evoluution tuotos, ja sen alakuloa voivat monet nykyajan hömpötykset, kuten helposti saatava viina ja ylenpalttinen menestyksen korostus, syventää entisestään.

Aivoni tukevat evoluutioteoriaa. Jänkäaivoni eivät ole evoluutiossaan vielä niin pitkällä, että ne kestäisivät jatkuvaa informaatiotulvaa. Vuosien ylimediakalisoituminen ahdisti aivoni nääntymispisteeseen. Aivoni palautuivat lähes ennalleen, kun rajoitin 12/7-uutisvirran puoli yhdeksän uutisten valikoivaan katseluun.

Lievempää alakuloa voikin hoitaa kotikonstein, mutta vakavampaan masennukseen on tietenkin syytä hakea ammattiapua.

Masennus on valitettavasti tasa-arvoistunut. Ennen vain luoviksi hulluiksi kutsutuilla suurilla taiteilijoilla oli aikaa ja mahdollisuuksia vaipua eksistentiaaliseen ahdistukseen, mutta nykyään yhä useammalla on järkeä ja aikaa ymmärtää ympärillään vellova mielettömyys.

Kun kaikki on suhteetonta ja abstrak­tia, aivojen sakkaus voi olla järkevä reaktio hulluun todellisuuteen.

Hulluus on paitsi määrittelykysymys myös aikasidonnaista. Suuret ikäluokat muistelevat, et­teivät nähneet koskaan vanhempiensa hulluilevan juoksentelemalla ympäriinsä, mutta ny­kyään ilman syytä keskellä kylää ravaamista tai sauvojen laahaamista kesäisin ei katsota kieroon.

Kirjoittaja on vapaa tutkija.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Kolumnit

Raakel, myönnä että rakastat

Mitä tapahtuu,kun jättiläisetovat kuolleet?

Autoileva lähimmäinen, aikamme mysteeri

Johtajakisa katkesi kesken Jämsässä

Kolumni: Pidä vain vielä se vatupassi, ystäväni

Kolumni: Kirittärien voiton salaisuudet, niitä on neljä

Kansainvälisen koulutuksen ihannointi tekee puolikieliseksi

Kolumni: Aitaviesti on saatava olympialajiksi

Kolumni: Kumma asuu pikkukaupungissa

Bostonissa eivät mammanpojat pärjää

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.