Seurustelusuhteille olisi saatava koeaika

Ystävälläni on pulma. Hän on seurustellut nyt muutaman kuukauden, mutta törmännyt pulmaan iänikuiseen: mistä tietää, onko Hän se oikea? Kokemuksen puutteesta ei ole kyse, sillä seurustelusuhteita erilaisten miesten kanssa immeiseltä löytyy vuositolkulla. Kaiken värisiä, kokoisia ja näköisiä on tullut koeajettua, mutta vielä ei ole se oikea löytynyt.

AIKA HARVA enää edes uskoo yhteen oikeaan sielunkumppaniin, vaan siihen että on olemassa monenlaisia oikeita. Riippuu vain elämäntilanteesta kuka on sopiva juuri silloin. Mutta vaikka olisi luopunut jo Mr. Rightin etsinnästä ja hakusessa on Mr. Ihan Kelpo, kuinka tietää tyypin olevan riittävä loppuelämän tarpeisiin?

Onko kukaan keksinyt listaa, jonka kohdat täyttämällä kumppani olisi niin sanottu keeper eli partneri, joka kannattaa säilyttää? Riittäisikö jotain tällaista: kiva, huumorintajuinen, osaa kokata, tuo herkkuja, antaa hierontaa ja pesee vessanpöntön.

Tai mitä nyt kukin kumppaniltaan tahtoo. Sitten kun kaikki kohdat täyttyisivät, ihminen tietäisi, että nyt on loppuelämän onni taattu. Kyllä olisi elämä helpompaa!

YSTÄVÄÄNI HIERTÄÄ myös se, että pitkään sinkkuna oleminen on aiheuttanut vakiintumisvaurioita. Vaikka seukkaillessa on nyt kivaa, hän ei voi olla miettimättä, olisiko jossain kuitenkin vielä parempi mies odottamassa.

Eli vaikka pitäisi olla onnellisesti rakastunut - tai ainakin ihastunut - automatisoidut sinkkutoiminnot suorittavat toisinaan skannausta: Oho, erään mielenkiintoisen tutun suhde loppui, pitäisiköhän tavata? Ai toikin on nyt vapaalla jalalla, minkäs vuoksi meidän juttu menikään puihin? Ahaa, deittisivustolle on tullut uusia miehiä, miten toi vahti jäikin päälle...

ENTÄ, MIKÄ niitä ihmisiä vaivaa, jotka seurustelevat, vaikka tietävät olevansa väärän kumppanin kanssa? On toisen ajan ja oman elämän haaskausta seurustella vain siksi, ettei viitsi olla yksin. Tai kai sekin käy jos molemmat osapuolet ovat järjestelystä tietoisia.

Mutta mikä on sopiva koeaika, jonka jälkeen pitäisi tietää, jaksaako toisen pärstää katsella vielä mummonakin? Miksei sinkkuna voisi tehdä niin, että seurustelisi vuoden aikana vaikkapa kolmen kuukauden pätkissä eri ihmisten kanssa ja vasta sitten päättäisi kenen kanssa haluaakaan olla?

SEURUSTELEVA ystäväni on (tietääkseni) edelleen parisuhteessa. Onko miehestä loppuelämän ajaksi seuraa, vaikea sanoa. Meneekö hän tämän kanssa naimisiin, ei oikein tiedä.

Tällä hetkellä ystäväni katsoo tilannetta päivä kerrallaan. Mistä siis voi tietää, että kumppani on se oikea - tai edes sinnepäin? Tuleeko siitä kutina takapuoleen? Perhosia mahaan? Alitajuinen viesti aivoihin? Värinää sydämeen?

Koska ihminen ymmärtää, että tämän parempaa minä en ikinä löydä. Vai tuleeko sellaista oloa sataprosenttisesti koskaan?

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen avustaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Kolumnit

Ämmä hallitus?

Marin tekee ruuhkaa vihervasemmistoon

Kolumni: Jyväskylä vs. Buenos Aires

Kolumni: Holtittomat kuskitko muka hauskoja?

Kolumni: Taksien hinnat pysyivät, mutta palvelu huononi

Kolumni: Työehtojen shoppailu on vasta alussa

Haittamaahanmuuttajat söivät eläkeparannukset

Kolumni: Muunneltua totuutta laseilla ja ilman

Antenni: Lapseni löysi Youtubesta mainiot esikuvat

Kolumni: Itsenäisyyspäivä epäperinteisin menoin

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.