Shakespeare, päivällisen oheisviihdyke

Finnkino tuo tänä keväänä Jyväskylänkin valkokankaalle huipputeatteritaltiointeja Lontoosta, nimikkeellä National Theatre Live. Sitä voisi esimerkiksi pyörtyä onnesta.

Näin Coriolanuksen, joka ei ole itse NT:n vaan Donmar Warehousen hieno tuotanto Shakespearen syyttä suotta vähän tunnetusta tragediasta. Teksti on tinkimätön, brutaali ja monitulkintaisen inhimillinen, toteutus kompakti, kirkas ja enimmäkseen mainiosti roolitettu.

Tom Hiddlestonin Coriolanus on vakaa roolityö, ja suorastaan huikea on Deborah Findlay hänen äitinään, hurjana Volumniana. Tietenkin teatteri on elävänä sata kertaa enemmän, mutta tuollaista nähtyään kelpaa leijua ulos elokuvasalista.

Ei kun siis ravintolasalista. Anteeksi väärä sanavalinta. Erehdyin etiketistä näytökseen mennessäni, sillä tyhmänä ajattelin teatterikatsomoa, joka on kohteliaan kunnioituksen ja hiljaisuuden umpitylsä tyyssija.

Onneksi kaikki katsojat eivät olleet tehneet samaa virhettä. Huokasin helpotuksesta, kun näin taiteenrakastajien kantavan saliin sylin täydeltä vatsantäytettä – nykyajan ihminen kun on metabolisesti hauras olento, jonka on saatava jotakin suuhunsa mieluiten jatkuvasti.

Tiesittekö, että nykyään paukkumaissia saa kymmenen litran tynnyreissä? Se on mahtava keksintö ja pitäisi nimetä Shakespeare-kooksi, sillä se todistettavasti kestää maltillisesti käytettynä kolmetuntisen näytelmän loppuun saakka, jos pitää väliajalla tauon.

Ensimmäisen puoliskon tiivistyineinä hetkinä Coriolanus tajuaa, miten oma kopeus ja äkkipikaisuus sekä vastustajien kateus ja pelko ovat muuttaneet hänet hetkessä sotasankarista Rooman petturiksi ja maanpakolaiseksi. Herkkä kun olen, kaunis ja haastava kieli olisi voinut pakahduttaa tunne- ja ajatussisällöllään, mutta onneksi sitä pehmensi turvallinen, tasainen taustarouskutus.

Kun emme nykyisin enää uskalla kohdata hiljaisuutta, niin ihanaa, että joku jakaa rapinansa meidän muiden kanssa sanattomissa kohdissa, joissa voisimme liikaa uppoutua esityksen maailmaan. Ihan kuin (jonkun toisen) kotisohvalla olisi.

Näytelmässä kukaan ei ole pehmeän sympaattinen, mutta kaikki henkilöt ja näkökulmat ovat ymmärrettäviä. Coriolanus muistuttaa Hiddlestonin sanoin varhaista fasistia, mutta toisaalta hahmo myös kärsii suunnattomasti epäreilusta kohtelusta.

Shakespearen aikana teattereissa saatettiin syödä kesken esityksen, puhumattakaan huutelusta, flirttailusta ja yleisesti siitä, että pelkkiin lavatapahtumiin keskittyminen oli liian ikävää vaativalle ihmismielelle. Onneksi nykyajassa edes elokuvateatterikatsojalla on kännykät, karkit ja muut tutit, jotta aika ei mene hukkaan taiteeseen uppoutuessa, ei hänen eikä naapurin.