Sienessä ei ajatella kirkkoa eikä oluttupaa

Sään puolesta elämme maailmanlopun aikoja, mutta onneksi korvasienet kasvavat tänä vuonna runsaina. Viime sunnuntaina saalista kertyi nopeasti korillinen, kun löysi oikean ikäisen hakkuuaukean. Laukaan Vuonteelta, mikä täten salaisuutena kerrottakoon.

Joka kevät on sama juttu: aukeita ei meinaa löytää millään, vaikka syksyisin hyviä sienimetsiä etsiessä ei löydä kuin aukeita.

Mies keräsi sieniä käsi hygieenisesti muovikassissa samaan aikaan kun minä rouhin menemään paljain käsin. Sanomattakin on selvää, ettei hän suostu pistämään suuhunsa palaakaan herkullista korvasieni-pekonipiirakkaa tai muhennosvoileipää.

Omakin ruokahalu meni myrkkykammoista katsellessa ja päätin myydä koko saaliin. Martti Lutherkin sanoi aikoinaan, että ne, joilla on tämän maailman tavaraa, eivätkä siitä tarvitseville anna, ovat varkaita.

Parkkeerasin auton lähimmän marketin pihaan ja laitoin pienet sienisangot houkuttelevasti peräkontin päälle. Myyntikylttiin vielä pilkkahinta ja lähimmäisenrakkaus saattoi alkaa.

Varttitunnin jälkeen ajoin kotiin. Yhtään asiakasta ei käynyt, kukaan ei halunnut ostaa sieniä edes anopille. Annoin toisen sangollisen naapurille ja keitin toisen pakastimeen.

Yhden naisen juhlapyöräily satavuotiaan Suomen kunniaksi on nyt suunniteltu eli puoliksi tehty. Kohteena on Ivalo, jonne saapuminen tapahtuu heinäkuun puolivälissä.

Lähtö ei sentään ole Jyväskylästä, vaan Saariselältä. Koska paikkojen väli on vain 32 kilometriä, täytyy ajaa ensin ohi, jotta edestakaisen matkan pituus on maamme ikävuosien mukaan tasan sata.

Viime kesän ultrapitkä pyöräily Freddie Mercuryn 70-vuotissyntymäpäivän kunniaksi meni pilalle, kun matkaa mökin pihaan Sumiaisiin kertyi kännykän mukaan harmiteltavasti 71,9 kilometriä. Nyt menopelissä on matkamittari, joten vastaavaa erehdystä ei pääse käymään. Tarvittaessa vaikka kannan pyörää.

Myös urheilusuorituksen jälkeinen elpyminen täytyy hoitaa paremmin. Viimeksi palauttelua varten hankitut puoli litraa lonkeroa ja tölkki perunalastuja eivät toimineet, nyt kokeilen poronmaitoa ja kuivattua poronlihaa.

Ajomatkallekin täytyy varata kunnon eväät, sillä ylitettävänä on mahtava Magneettimäki. Kuorma-autot tuppasivat hyytymään siihen menneinä aikoina niin tiuhaan, että kuljettajat uskoivat mäen sisässä olevan magneetin, joka imee voimat moottorista. Vaara uhannee polkupyöräilijääkin.

Autopahoinvoinnista kärsivää kissaa ei voi ottaa Lappiin, onneksi hoitaja on löytymässä. Miten hänelle kehtaa sanoa, että kissalle on kerrottava iltasatu? Vitsistä alkanut iltahupi muuttui parista kerrasta tavaksi, josta ei raaski luopua.

Vaikka katti on umpiunessa jossain päin taloa, se havaitsee nukkumaanmenoon liittyvät äänet kuten hampaanpesun, ja kohta jo istuu virkeänä sängyllä odottamassa. Se kömpii makaamaan jomman kumman rinnan päälle ja nautiskelee rapsutuksesta ja tarinasta.

Perusjuoni on aina sama. Meillä asuva kissa on Jyväskylän valtias. Etelässä on melkein yhtä mahtava Vespuolen Kolli ja pohjoisessa Puuppolan Vaari, mutta koskaan ne eivät pärjää mahtikatille.

Itsekin jo iltaisin odotan, mitä tänään tapahtuu, vaikka tarina tulee omasta suusta. Tuleepahan paremmat unet kuin Donald Trumpia ajatellen.

Lopuksi terassijuttu. Mitä Luther sanoi tuopin ääressä? Parempi istua oluttuvassa ja ajatella kirkkoa kuin istua kirkossa ja ajatella oluttupaa.