Sienestäjän taivas on laskeutunut

Mikä on aina liian lyhyt, alkaa liian myöhään ja loppuu liian aikaisin? Kesäloma.

Tänä vuonna oma lomaltapaluu oli harvinaisen kevyt ja helppo, sillä tällä kertaa elämä ei päätykään töiden alkamiseen. Joka ilta pääsee näet halutessaan sieneen, sillä nyt metsät pursuavat niitä.

En muista, milloin viimeksi olisi ollut näin hyvä sienisyksy, ehkä ei koskaan. Ruokasieniä on paljon ja yhtä suuri ilonaihe on muidenkin sienten lajikirjo. On upeaa käyskennellä metsässä, kun joka puolella näkyy kymmeniä ellei satoja erilaisia itiöemiä ihmeteltäväksi.

Kun katseltavaa ja kerättävää on yltäkylläisesti, ei karhukammokaan iske helposti. Syököön, jos niikseen tulee, kunhan taju lähtee ennen pureksimista. Karhunpelätinkin on alkanut ikävästi temppuilla. Olimme viime viikolla haaparouskussa Keljonkankaalla paikassa, jonne kuuluu nelostien humina ja läheisen autonromuttamon ryske.

Äänten avulla pystyin suunnistamaan toisin kuin eräs, joka alkoi vaatia poistumista omia jälkiä pitkin autolle ennen eksymistä.

Kuten muutkaan naiset, en koskaan väitä olevani oikeassa ellen sitä ole, joten en antanut reitistä periksi. Kävellen puoliympyrä, ja auto on siinä.

Silloin mies käytti alhaisinta keinoa, jota voi kuvitella.

– Täällä on karhuja.

Tuon lauseen hän löytää edestään vielä monta kertaa. Vielä joulupöydässäkin sienisalaattikulho saattaa tehdä sanailijan kohdalla mutkan.

Karhuja enemmän metsässä pelottavat nykyään punkit. Metsäpissilläkään ei uskalla käydä enää kuin suuren kiven päällä, jossa ei ole kasvustoa punkin lymytä ja hypätä uuteen emäntään.

Lomamatka suuntautui pitkästä aikaa Lappiin. Edellisestä käynnistä oli kulunut tasan 30 vuotta, mitä voi nyt vain harmitella. Aurinko paistoi lähes koko viikon, sääskistä ei ollut riesaa ja rauhoittavaa erämaata riitti katseltavaksi. Lappi on ihmisen paikka.

Lakat eli sikäläisittäin hillat alkoivat reissun aikana kypsyä, mikä toi jännitystä elämään. Hillastus oli hauskaa, vaikka suurin kertasaalis oli vain pari desiä. Vanhemmiten on oppinut, ettei koko suota tarvitse tyhjentää tullakseen onnelliseksi.

Paras hetki koitti yllättäen Inarissa, jossa Angelin pikitietä ajaessa huomasin jo autoon, että viereisellä suolla helottaa paljon keltaista. Marjastusvermeiden puute ei haitannut, kengät vain pois jalasta ja tunikan helmat heiluen keräämään.

Suo oli pehmeä ja lämmin. Kun vielä samaan aikaan pään päällä liiteli kotka, hetki oli täydellinen.

Helpompi hillapaikka löytyi paluumatkalta Sodankylän torilta. Olin kuullut varoituksia, että joku epärehellinen kauppias saattaa painavoittaa marja-astiaa persikkamehulla. Parempi kysyä asiaa suoraan kuin jälkikäteen harmitella.

– Mikä on persikka, myyjä kysyi ihmetellen.

Nauratti ja kaupat syntyivät.

Lopuksi vitsi. USA:n presidenttiehdokas Donald Trump ja Venäjän presidentti Vladimir Putin istuivat vierekkäin katsomossa Rion olympialaisissa ja seurasivat yleisurheilua.

–  Tämähän on kuin tulevaisuudessa, kun olen presidentti ja olemme vallanneet Venäjän. Ei yhtään venäläisurheilijaa kisaamassa, Trump hohotti.

–  Mitä yhteistä on Justin Gatlinillä ja sinulla? Ikuisia kakkosia molemmat. Mitä eroa teillä on? Sinä häviät naisellekin, Putin kuittasi.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.