Sietäkäämme pyöräilijöitäkin

Polkupyöräilyn suosio on vahvassa nousussa Suomessa. Esimerkiksi Helsingissä pyöräily on suorastaan ”räjähdysmäisessä kasvussa” liikenneinsinööri Marek Salermon mukaan (HS 3.3.). Muissakin Suomen kaupungeissa pyöräily näyttää olevan uutisten ja osittain mutu-tuntuman perusteella lisääntymässä.

Suosion kasvu ei ole ihme, sillä pyöräily on mainiota liikuntaa, ja pyörä on lyhyillä kaupunkimatkoilla henkilöautoa ja bussia nopeampi kulkuväline. Vaikka pyöräilystä on tullut osin muotilaji, Suomessa pyöräilyn suosio on paljon pienempi kuin esimerkiksi Tanskassa ja Keski-Euroopassa, joissa pukuherrallekin on luontevaa ajaa polkupyörällä salkku pyörän tarakalla – tosin kelit ovat yleensä Suomea suotuisammat.

Samalla kun pyöräilyn suosio kasvaa, median jutuissa sekä yleisönosastoissa ja varsinkin verkkokeskustelussa pyöräilijöitä arvostellaan entistä vahvemmin. Pyöräilijät leimataan kaahaavaksi joukoksi, joka rikkoo liikennesääntöjä joka kadunkulmassa ja suojatiellä sekä pelottaa ja haittaa muita kulkijoita kevyen liikenteen väylillä ja välillä myös jalkakäytävillä.

Kaikkien polkupyöräilijöiden leimaaminen yhdeksi ongelmajoukoksi tai idiooteiksi on yhtä älykästä kuin väittää kaikkia autoilijoita ylinopeuskaahareiksi tai jokaista jalan liikkuvaa punaista päin kävelijäksi. Ei ole olemassa yhtenäistä pyöräilijöiden ryhmää, jonka kaikki jäsenet toimisivat ja käyttäytyisivät samalla tavalla.

Liikenteessäkin kaikkiin ryhmiin kuuluu koheltajia ja hölmöilijöitä, mutta kuitenkin niin, että valtaosa toimii fiksusti tai jopa erittäin fiksusti.

Jyväsjärveä kiertävällä Rantaraitilla Jyväskylässä on ahdasta korkeintaan muutamana kymmenenä iltana vuodessa – monesti esimerkiksi lauantai-iltaisin soisi, että liikkujia olisi enemmänkin. Silti kuulee aika usein juttuja liikkumisen hankaluuksista, vaikka Rantaraitilla liikkujat ottavat toisensa hyvin huomioon.

Haaleakin pyöräilytrikoo tuntuu olevan monelle punainen vaate, vaikka hyviin varusteisiin panostavat kokeneet pyöräilijät osaavat kävely- ja pyöräilykokemukseni perusteella liikkumisetiketin ja muiden huomioon ottamisen parhaiten. Vauhdikkaimmat eivät viihdy Rantaraitilla eikä muillakaan kevytväylillä, vaan ajavat maanteillä.

Pyöräilijöistä epävakain ja eniten muille ongelmia tuottava ryhmä ovat älypuhelinta tuijottavat ja näppäilevät polkijat, joiden poukkoilevat ajolinjat aiheuttavat välillä muille hankaluuksia.

Pyöräilijät puolestaan tuskailevat väylän yli menevää koiran flexihihnaa, kolmea rinnakkain kävelevää jalankulkijaa, pitkien sauvojen kanssa etenevää rullaluistelijaa ja ehkä myös rullalaudalla temppuilijaa. Silti on mukava, että he kaikki ovat kuntoilemassa, harrastamassa tai virkistäytymässä eivätkä kotona sohvalla löhöilemässä.

Suomen kokoisessa maassa ja Jyväskylän kokoisessa kaupungissa on kaikille liikkujille tilaa. Liian tiukka omista oikeuksista kiinni pitäminen ja varsinkin oikeuksien laajentaminen ovat ongelma, joka koskee kaikkia liikkujia ja kaikkia liikkumismuotoja.

Joustavuus ja toisten sietäminen ovat avainasioita.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.