Siinä sitten jökötetään

Hallitusneuvottelut takkusivat, kun jokaisesta pilkun paikasta piti yrittää sopia selvästi ja mahdollisimman aukottomasti. Näin siksi, että hallitusohjelmasta tulisi tarkka ja yksityiskohtainen tiekartta, jossa jossitteluille ja hallituskumppanin mahdolliselle kampittamiselle ei jäisi tilaa. Jokainen vaalilupaus piti huomioida pilkuntarkasti ohjelmassa.

Ja niitähän riitti, sillä kevään vaaleissa yksityiskohtaisia, kynnyskysymyksiksi nimettyjä vaalilupauksia annettiin roppakaupalla.

Keskiviikkoiltana koko neuvottelutouhu kaatui johonkin lukuisista pilkuista, eikä kukaan ihan tarkkaan tiennyt, mitä lopulta tapahtui. Väsyneenä sattuu kaikenlaista.

Äänestäjät voivat siis olla tyytyväisiä, kun kerrankin poliitikot pyrkivät pitämään vaalilupauksensa. Vai niinkö sittenkään?

SUOMALAISEEN poliittiseen kulttuuriin näyttää nyt tulleen yksityiskohtaisten vaalilupausten antaminen - ja ennen kaikkea niistä kiinni pitäminen. Tarkimmin lupauksista pyrkivät pitämään kiinni poliitikot itse, minkä he tekevät äänekkäimpien äänestäjiensä pelossa. "Takinkääntäjille" irvitään ja "suoraselkäisyyttä" ihaillaan.

Mutta politiikkaan ei kuulu jääräpäisyys, eikä kynsin hampain yksityiskohtiin meneviin lupauksiin. Sellainen on parlamentarismin hengen vastaista ja siksi amatöörimaista.

Tarkkoja lupauksia antaneita konkaripolitiikkoja ei voi väittää amatööreiksi; heidän kohdallaan kyse on enemminkin poliittisesta itsepetoksesta.

Mutta nyt olisi jo aika rikkoa pilkuntarkat vaalilupaukset, jotta poliitikot pääsisivät tekemään politiikkaa. Sitä varten heidät on tehtäväänsä valittu.

VAALILUPAUKSIA annetaan ikään kuin "tyhjiössä", jossa ei (vielä) tarvitse ottaa huomioon rinnalla kulkevia kaikkia muita lupauksia. Eri ryhmille annetut lupaukset väistämättä liittyvät toinen toisiinsa, mutta tätähän kiihkeässä vaalikamppailussa kaikki eivät halua muistaa. Lupauksia annettaessa kärkkäästi unohdetaan se, että kaikki kuitenkin vaikuttaa kaikkeen. Konkaripoliitikot ja fiksuimmat untuvikot kyllä tietävät lupauskuvioiden monimutkaisuuden.

On poliittisesti taitamatonta pitää kiinni pilkuntarkoista lupauksista. Poliitikon tehtävänä on osata arvioida tilanne uudelleen myös lupaustensa osalta, kun rakennetaan kokonaisuuksia. Siihen kuuluu taito "kääntää takkia", jos tarve vaatii.

Politiikassa kokonaisuuksia rakennetaan arvojen pohjalta. Poliitikkojen takinkääntökyky koskee siksi vain vaalilupauksia - ei arvoja, joita puolue haluaa edistää. Puolueen arvot ja suuret linjaukset ovat äänestäjälle tae siitä, että hän tietää mitä äänellään kannattaa. Pilkuntarkat vaalilupaukset tuovat politiikkaan vain vaihtoehdottomuuden, mikä sitoo kädet ja tekee politiikasta sirpaleista.

Politiikka on kuitenkin näköalojen rakentamista ja siten tulevaisuuteen kurkottamista. Sirpalemainen politiikka sitoo ja jumittaa ajatukset tähän hetkeen. Siinä sitten jökötetään ilman tulevaisuutta.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen pääkirjoitustoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.