Siirtyisinkö luomutuottajaksi?

Hallitusohjelma nostaa esille luomu- ja lähiruokaa. Myös elintarvikkeiden alkuperämerkintäasiassa mennään eteenpäin. Jospa viimeinkin toteutuisi se, mitä edellisen hallituksen aikana ruokastrategiassa linjasimme niin, että ruuan lähteet ja tuotantotapa tulee näkyvät paketista ilman suurennuslasia. Olen iloinen, että me kuluttajat saamme mitä toivomme.

Maataloudessa tulee pyrkiä kohti vahvaa kestävyyttä. Toisin sanoen, rajallisia luonnonvaroja ei tule käyttää enempää kuin mitä on mahdollista korvata uusiutuvilla resursseilla tai kierrättämällä. Uusiutuvia luonnonvaroja ei tule käyttää niiden uusiutumiskykyä enempää ja niiden varaston tulee säilyä entisen suuruisena. Saasteiden määrä tulee rajoittaa sille tasolle, jonka luonto pystyy käsittelemään haitattomaksi.

Läheisyys parantaa ruuantuotannon läpinäkyvyyttä. Fosforivarojen on ennustettu ehtyvän jopa 50 vuodessa. Emmekö mekin voisi alkaa jo toimia niin, että saamme ihmisten jätöksistä ravinteet talteen.

SUOMESSA luomutuotteiden osuus elintarvikkeista on vain yksi prosentti. Kun muukin tuotanto on puhdasta, emme ole osanneet nostaa tätä kruununjalokiveä sille kuuluvaan asemaan. Haluan esittää konkreettisia jatkotoimia luomutuotannon edistämiseksi, ettei kaikki jäisi vain sanahelinäksi.

Kaupan ketjuuntuminen sekä elintarvikejalostuksen keskittyminen on estänyt luomun hyödyn kulkeutumista alkutuottajalle asti. Luomutuottajan osuus elintarvikkeesta pitää olla hyllytilan tarjoajan osuutta suurempi. Kunnon hinta motivoi uusia tuottajia ja näin saadaan laajempaa valikoimaa markkinoille.

Kannattavinta luomua on tällä hetkellä kesanto tai nurmi. Monesti viljelijän saama hinta luomutuotteista voi olla pienempi kuin tavanomaisesta. Näin varsinkin silloin, jos viljely ei onnistu nappiin. Suomessa tuotetusta luomuviljasta menee tavanomaisen viljan joukkoon noin puolet.

Haluan myös potkia eteenpäin liikenteen solmukohtiin sijoittuvia suoramyyntikeskuksia, joissa uudet luomutuotteet pääsisivät hyvin esille. Heinolan Heila kelpaa esimerkiksi Keski-Suomeenkin.

VILJELIJÄ on niin ahtaalla työmääränsä ja kannattavuutensa kanssa, että hirvittää. On pelottavaa siirtyä luomutuottajaksi, jos on riski, että tulot tippuvat entisestään ja työmääräkin kasvaa. Mikäli halutaan oikeasti myyviä tuotteita ja asiallisia satoja, luomu vaatii lisää äestyksiä, oikea-aikaisuutta kylvöissä, kalliimpia lajeja ja seoskasvustoja jne.

Myös luomun pykäläviidakkoon tulee tehdä muutoksia luomutuotannon helpottamiseksi. Valvonnassa narahdetaan usein rinnakkaisviljelyn taitamattomuudesta siirtymävaihetilanteissa tai dokumentoinnin puutteista. Lisäbyrokratia täytyykin minimoida, vaikka totta kai pitää voida osoittaa, että homma on tehty oikein. Miksi siirtymäkausi on niin pitkä?

IDIOOTIT kotikutoiset säännöt tulevat vastaan etenkin kotieläintuotannossa. Kotieläimiä ei ole helppo siirtää luomuun samalla kun siirretään pellot luomuviljelyyn. Jos näin tekee, pitää hävittää vanhat ja ensimmäisen vuoden rehut ja hankkia luomua tilalle.

Rehuvaatimuksemme ovat kireämpiä kuin muualla. Luomulypsylehmiä saa vasta luomuvasikoista, joten luomumaitoa saat vasta kahden vuoden luomu-uurastuksen jälkeen, kun vasikasta on tullut lehmä. Luomuvälitysvasikoita on vähän ja ne ovat kalliimpia kuin tavanomaiset. Tiesitkö, että luomuvasikka on saanut kolme kuukautta oikeaa maitoa syntymänsä jälkeen!

Luomukarja jaloittelee ulkona kesät talvet, ellei se asu pihatossa. Pihattoinvestointi maksaa jopa miljoonan. Jos taas vieraalla työvoimalla pistämme Mansikkejamme ulos ja sisään läpi vuoden, voi talous äkkiä harpata miinukselle.

Luomusäädökset kieltävät monia tavanomaisia rehuja. Luonnonmukaisen valkuaisrehun saatavuus on erittäin surkea. Sitä kuljetetaan ympäri maapalloa ja hinta on huima. Siksi pitäisikin saada luonnonmukaisesti viljelevien valkuaiskasvintuottajien kimppoja, että jostain sitä rehua saisi. Eikö esimerkiksi kotimainen valkuainen voisi kelvata silloin, kun vuosi on poikkeuksellinen.

LUOMU-TUOTANNON vaatimukset lisääntyvät joka vuosi eikä mitään jää pois. Merkit, leimat ja logot muuttuvat ja tuottaja maksaa. Valvonta on todella kallista. Jotkut kokevat, että aikaa vievä valvontajärjestelmä etenkin jalosteissa palvelee vain Eviraa ja itse valvonnan kannalta se on täysin merkityksetöntä.

Haluamme kyllä puolisoni Rikun kanssa tarjota sitä mitä kuluttaja toivoo, mutta haluaisimme silti kohtuullisen työmäärän ja kohtuullisen tuloksen työstämme. Nyt tuntuu, että luomutuotanto karkaa yhä kauemmaksi suunnitelmissamme.

Luomutuotanto ei ole muilta pois, vaan se on lisä, millä saamme lisää elinvoimaa maaseudulle ja entistä kestävämpiä elintarvikkeita. Haihatteluun ei kuitenkaan olisi enää varaa. Koko ketjun pitää ottaa toisenlainen ote luomusta - niin myös meidän päätöksentekijöiden.

Kirjoittaja on keskustan kansanedustaja Keski-Suomesta.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.