Siis aivan fantastista!

Kotitalousvähennys pelastaa meidät ennen kuin kevät ehtii. Pääsiäislahjaksi voin ostaa siivouksia ja patioremontin tai muita hoivapalveluja. Ja se on ihan fantastinen uudistus, mikäli valtiovarainministeriä on uskominen.

Paras uskoa, koska patioremontin nimeäminen osaksi hoivapalveluja on innovaatio, aivan loistava uudistus, ja niiden avulla Suomi selviytyy taantumasta tuota pikaa.

Ja se on aivan fantastista!

En konttaakaan arvottomana vanhuksena kustannusrasitteeksi letkuhoitoon, remppaan pation ja asetun aikanaan sille niin kuin taivaan lintu. Remonttia varten valtio on avokätisesti antanut kotitalousvähennystä 3000 euroa per each. Per each! Ystävät, aivan fantastista.

Mutta... Ei mitään muttia, me annetaan asenteella taantumalle turpiin ja se on valittamiseen verrattuna ihqufantsu vaihtoehto ja, hei, me lennetään !

KUN KATSOI viikko sitten televisiosta valtiovarainministeri Jyrki Kataisen esiintymistä omille joukoilleen, Jutta Urpilaisen vaalienjälkeinen aivan aluksi haluan kiittää -hokema oli sen rinnalla ihan crimpleneä.

Mummolook on out, nyt pitää olla obamaa. Yes, we can!

Ja mehän voidaan niin, että johtajat eivät pysy pöntössä. Kädet käyvät ja yläpää heiluu siihen malliin, että jos Katainen olisi auto, siinä olisi olka-akselin laakerit löysällä, tai siis ihan p-na.

Mikä näitä meidän poliittisia johtajiamme vaivaa? Yksi istuu psykologisen silmänsä päällä ja hiihtää suksensa ristiin. Tuskin on Kuusamon hankien akasta lumet karisteltu, kun toinen jo opettelee ottamaan yleisönsä Amerikan malliin niin, että katsojat kysyvät, onko se aineissa vai ylikunnossa. Vai onko vanhat don't worry, be happy ja keep smiling -ohjeet taas kaivettu käyttöön.

Eihän tämä taantuma mikään vitsi ole. Sen takia ei pidä ripotella tuhkaa ylleen, mutta ei se tekopirteydelläkään taitu.

AITOUS koskettaa. Siksi Obama voitti vaalit. Hänen uskonsa, idealisminsa ja toivonsa on totta. Se lähtee sydämestä ja ihminen vaistoaa sen. Löytää kosketuspinnan, puutteensa ja unelmansa ja tarttuu kaksin käsin toivoon.

Tunnejohtaminen ei ole suorite, mutta ei se ole meillä arvokaan. Ja kun se ei ole, yrityksetkin siihen suuntaan ovat enimmäkseen surkeaa räpellystä. Todelliset tunnejohtajat ja myötäeläjät uupuvat, koska rinnalla kulkeminen on rankkaa, kun pitää vielä vastata tuloksesta. Siksi he kysyvät aiheellisesti, että mitä järkeä.

Mitä järkeä on markkinaliberalismissa, joka sairastuttaa kaikki paitsi piinkovat kylmäkallet? Työhyvinvoinnin asiantuntija sanoo, että pitää osata myös palautua.

Minä en halua suorittaa palautumista. Haluan väsyä, vetäytyä, olla kömpelö ja epävarma. Kaikella on aikansa. Työn teolla ja väsymisellä. Taantumalla ja ihmisen elämällä. Vallallakin, koska kaikki on katoavaista.

Eikö olekin fantastista!

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen erikoistoimittaja ja kirjailija.