Sijoitusapina putosi selästä

Apurahatutkijana minulle ei kerry eläkettä. Lähtökohtaisesti haluan kuitenkin paitsi elää vanhaksi myös saada valuuttaa vanhuuden virkistystoimintaani. Niinpä kolme vuotta sitten nappasin vakuutusyhtiöstä ensimmäisen eteeni sattuneen eläkevakuutustarjouksen.

On sanojen haaskausta kertoa sen olleen virhe.

Suomen eläkevakuutusmarkkinoilla meno on ollut villimpää kuin Villissä lännessä. Hyväuskoisille suomalaisille on kaupattu valtavilla tuotto-odotuksilla jos jonkinlaista lopullista ratkaisua. Otetun eläkevakuutuksen ongelmana onkin, että se on muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta ikuinen. Idioottimaisessa tunnetilassa valitusta puolisosta pääsee kyllä eroon, mutta pöljyyden puuskassa otettu eläkevakuutus seuraa täältä ikuisuuteen.

Ottaessani vakuutuksen kysyin muistaakseni "onko tämä hyvä". Liikelaitoksessa esitetty kysymys oli samaa älykkyystasoa kuin kysyessäni Kiinassa yhdeksän euroa maksavasta North Faken takista "onko tämä aito". Totta kai vakuutus oli hyvä kuin mikä ja kulut "kohtuulliset".

Aluksi olisi kuulemma enemmän kulunkeja, mutta jatkossa vähemmän.

Päätin olla pitkäjänteinen hajasijoittaja, sillä Sinuhe egyptiläisessäkin sijoitettiin haaksirikkojen varalta useampaan maustelaivaan.

Otin rahastoja randomilla neljää sorttia, kun vakuutuksen myyjäkin vaikutti olevan minun laillani pihalla globaaleista kvartaaleista. Yhdessä nyökyttelimme, että pitkällä aikavälillä rahastoilla on taipumusta nousta. Päätin unohtaa sijoitukseni suoraveloitukselle ja jäädä odottelemaan yltäkylläisiä eläkepäiviä.

Ensimmäistä kertaa havahduin miettimään eläkevakuutustani nauraessani röhönaurua WinCapitan pyramidihuijauksen hyväuskoisille rahoittajille. Huutaessani "miten joku voi olla noin pöljä" mieleeni juolahti, kuinka tyhmä keskimäärin itse olen. Tarkastin siis ensi tilassa eläkesäästöjeni kulurakenteen vakuutusyhtiöstä.

Vanhuuden kaihin sumentamat dollarinkuvat ja dementoituneen huoleton avoautoilu Monacossa haihtuivat hetkessä mielikuvissani pahkakupin vuolemiseen köyhäintalon nurkassa.

Kulut ajoivat minua eläkekonkurssiin. Ensimmäisen viiden vuoden ajan maksaisin liikekuluja 3,5 prosenttia säästösaldosta ja päälle kaksi prosenttia sijoituskuluja. Tämän vuoden osalta se tarkoitti jo yli 10 prosentin kuluja säästöistäni - ja lähivuosina enemmän. Näinä "haasteellisen sijoittamisen aikoina" en ole saanut yhtä huonoa tuottoa aikaan edes urheiluvedonlyönnillä, joten lopetin eläkesäästön maksamisen.

Pankin, jolle vakuutusyhtiö oli siirtänyt eläkevakuutuksensa, edustaja pahoitteli suoraan, kuinka surkea vakuutus minulle oli kaupattu. Lohduttelin häntä "omalla tyhmyydelläni". Muistin, miten ollessani yhteiskuntaopin opettaja lasketutin oppilailla pienellä präntättyjä todellisia kuluja. Olisi kerrankin pitänyt myös itse uskoa omia opetuksiaan.

Vakuutusehtojen mukaan rahat palautetaan kolmesta syystä. Minun on mentävä ensin naimisiin ja sitten erottava tai tulevan aviopuolisoni on kuoltava. Myös pitkäaikaistyöttömyys hyväksytään syyksi.

Keskeytysehdot on siis tehty hyvin houkutteleviksi.

Onnekseni olin niin köyhä piensijoittaja, että myös "tappioni" jäivät pieniksi. Otin uuden eläkevakuutuksen reiluilla ehdoilla vanhan kotikyläni pankista, johon puijausvainoharhaisuudessani enää luotin.

Kulunkiskurien markkinoilla kannattaakin ottaa laskutikku avuksi, ettei joudu puijatun apinan rooliin. Seuraavaksi sijoitusneuvojakseni aionkin pyytää gorillan, joka peittosi osakesijoituskilpailussa alan johtavat asiantuntijat.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.