Silloin kun KeuPa läpätti sydämen päällä

Väittävät, että kukaan ei lue nostalgisia kolumneja. Ei varsinkaan, jos kyynel-Kulmala muistelee nuoruuttaan Keuruulla.

Lukijoista viis. Pääasia, että nostalgisia kolumneja on lysti kirjoittaa.

PIAN SEN jälkeen, kun kuu oli valloitettu, Tshekkoslovakia miehitetty ja Kaartisen Pena luokkaa alempaa käynyt kaiketi ensimmäisenä KeuPan pelaajana poikien maajoukkue-ehdokkaiden Pohjola-leirillä, saapui muoti Keuruulle. Jääkiekkoseuran takki oli chic.

Keuruu oli Tapparan levikkialuetta ja koulun piha täyttyi tummansinisistä kirvesrintapusakoista, joissa törröttivät valkoiset hihat. Tilasin oitis hesalaiselta satutädiltä HIFK:n takin, jossa oli punainen rintamus ja valkoiset hihat, ja jota maikatkin katsoivat kieroon. Halusin olla erilainen nuori.

Ei auttanut. Kaartisen Pena ei päässyt maajoukkuepakiksi, mutta teetätti parturilla pöyheän afrokampauksen ja hurmasi tummahiuksisen tytön, jota olin itsekin stadin kingi -palttoossani pälyillyt. Ymmärsin, kuinka vähän HIFK:ssa on tenhoa ja tehoa.

TUOHON AIKAAN JYP (oikeammin JyP, Jyväskylän Palloilijat) oli täyttä roskaa.

Poikkeuksen teki Kankaanperän Ari. Opettajat mainostivat, että Jyväskylän koulujoukkueen mukana saapuu Keuruun luonnonjääkaukaloon poika, joka on junnumaajoukkueiden vakiokalustoa.

Tuijotimme lumipenkalla JyP-ihmettä. Se oli puolustaja ja 16-vuotias ja iso kuin Länsi-Saksan Erich Kühnhackl, jonka Suomen-tappajan vaistosta emme tosin vielä silloin mitään tienneet.

Kankaanperällä oli VM-kypärä, leukasuojus ja Toronto-maila.

Lempeä jättiläinen ei liikkunut nopeasti, mutta huitaisi suurella hanskallaan Keuruun yhteiskoulun hyökkääjät kaukalon laitalaudoituksiin. Vaikuttavaa.

JOS EI OLLUT KeuPan peliä, me luisteltiin vanhan kentän isolla jäällä soittoilloissa, joissa oli jengiä kuin nykyisin facebookissa. Padoissa roihusi tuli, ämyreissä jankutti Renegades Cadillacia ja tytöt olivat sööttejä säärystimissään.

Kun oli KeuPan peli, me pakastuttiin porukalla katsomon puisilla penkeillä. KeuPa ei ollut niin hyvä kuin KiePo (Mänttä), joka pelasi kerran sakeassa lumipyryssä SM-sarjaan noususta Helsingin Jokerien kanssa. Hävisi tosin.

KeuPassa oli silti liuta loistavia kiekkoilijoita jo ennen Liuksen Jonia. Oli Keräsen Jokke, Juvosen Kari, Vatkan Kari, maalivahtilegenda Liuksen Viki, Rautakorven veljekset ja etenkin Arvosen Olli, joka oli meidän kaveri, vaikka imitoikin ikävästi Cat Stevensin kitarasoundeja.

Olli oli hyökkääjä, niin etevä luistimillaan ja tekevä mailallaan, että taivastelimme monta kertaa kartsalla, että jos lähtisi maailmalle, pelaisi pian Tapparassa. Ei Olli lähtenyt. Rouhi mieluummin keuruulaisia juuriaan kuin sumutti manselaisille gloriaa Hakametsässä.

Vaatimaton Olli, vaatimattomampi kuin Jokisen Olli.

TIEDÄTTE Yle-urheilun kiekkokanuuna Jussi Saarisen alias Jay Islandersin. Kauhea paljastus: hänkin on Keuruulta, tosin nuorempaa vuosikertaa.

Joka kerta, kun näen Jussin, hän kaivaa tohkeissaan taskusta lompakon, jossa on kunniapaikalla KeuPa HT:n kausikortti 1982-1983.

Minä kiristelen hampaitani. Aarre toisen lompakossa tekee kipeää.

Kirjoittaja asui Keuruulla vuodet 1963-1976