Sit' aatellessa mieli apeutuu

Klassinen ilmiö valtaa tv-kanavat jälleen näinä päivinä. Yhden jos toisenkin ohjelman tuotantokausi päättyy ja se lähtee kesätauolle. Useimmiten tilalla pyöritellään uusintoja. Joskus aivan hetki sitten edellisen kerran nähtyjä, toisinaan vuodelta miekka ja kypärä.

Uutisvuodon kesätauko alkoi jo, ja samalla Jari Tervo jätti jäähyväiset ajankohtaishassuttelulle 19 vuoden vuotamisen jälkeen. Seuraajaa ei käy kateeksi, Tervon pikkutakin täyttäminen ei ole helppo tehtävä.

Toinen suunpieksämispaneeli Hyvät ja huonot uutiset lähti sekin laitumille. Niin tekevät myös vaikkapa Suomen huutokauppakeisari ja Salatut elämät. Ja moni muu. (Otanta ohjelmista ehdottoman satunnainen.)

Tämä on merkillistä. Onko vieläkin tosiaan niin, että merkittävä osa kansalaisista poistuu koko kesäksi kotivastaanottimiensa äärestä jonnekin jumalan selän taakse, sähköttömälle mökille? Huitomaan hyttysiä, kun ei sada ja kiroilemaan sitä sadetta, kun sataa. Känistelemään sen akan tai ukon kanssa, kun se aina mutta ei ikinä.

Onko tosiaan niin, että ohjelmakartat kannattaa suunnitella siihen tapaan, että ei sitä telkkaria kukaan kuitenkaan kesällä katso? Kesällä ollaan ulkona, satoi tai paistoi! Suuria yleisömassoja kerääviä ohjelmia ei kannata näyttää? Niinkö?

No, onneksi on tullut hankittua liuta suoratoistopalveluja. Lineaarisen television kesän ohjelmatietoja selatessa ei voi kuin siteerata Eino Leinoa:

Sit’ aatellessa mieli apeutuu.