Sitcom-taide otti uuden suunnan

Olen aina ollut tilannekomedioiden, eli sitcomien, ystävä. Tosin pahimmasta riippuvuudesta olen jo päässyt. Nykyään seuraan säännöllisesti vain noin kymmenkuntaa sitcomia. Tämä ei tosin ole pelkästään oma valintani. Tilannekomediat elävät lama-aikaa.

Sitcomien historia on jotakuinkin sama asia kuin amerikkalaisen tv-komedian historia. Tilannekomedian kulta-ajaksi kutsutaan 1950-lukua. Lucille Ball ja hänen aviomiehensä Desi Arnazin I Love Lucy johti kehitystä mutta muutenkin sitcomit olivat katsojien mieleen.

Sitcomien viimeinen suuri vuosikymmen oli 1980-luku. Silloin oli ihan normaalia, että viikon kymmenestä katsotuimmasta tv-sarjasta puolet oli sitcomeja. The Cosby Show teki katsojalukuennätyksiä. Pulmuset (Married With Children) testasi hyvän ja huonon maun rajoja. Roseanne antoi työväenluokalle huumorintajun. Kansa rakasti Cheersiä, Tyttökultia (Golden Girls), Perhe on parasta (Family Ties) ja Kesä '68:ia (Wonder Years).

Eikä sitcomeilla mennyt huonosti vielä 1990-luvun saavuttuakaan mutta sitten alkoi tapahtua. Kun pitkäaikaiset katsojasuosikit lopettivat, niiden katsojaluvut eivät periytyneetkään uusille sitcomeille. Seinfeldin, Frendien, Frasierin ja Kaikki rakastavat Raymondia -hitin myötä päättyi yksi kausi tv-historiaa.

Perinteinen sitcom-kaava vanheni. Tarkasti käsikirjoitetut sitcomit kuvattiin studiossa monen kameran ja live-yleisön edessä. Purkkinauru oli tv-lähetyksessä itsestäänselvyys. Nykyään Yhdysvaltain kymmenen katsotuimman ohjelman joukossa on vain yksi sitcom, Miehen puolikkaat (Two and a Half Men).

Mutta ei tyylilaji kuollut, se vain muutti muotoaan. Uuden aikakauden airueita olivat brittiläinen Konttori (The Office) ja sen onnistunut jenkkiversio, Jäitä hattuun (Curb Your Enthusiasm) ja Sukuvika (Arrested Development). Purkkinauru jätettiin menneisyyteen. Improvisaatio oli ennen kirosana, nyt suositeltavaa. Studiosta lähdettiin ulos kaupungin kaduille ja muille aidoille tapahtumapaikoille. Kameroita ei tarvittu välttämättä kuin yksi, ja se saattoi olla heiluva käsivarakamera (esimerkkinä Vikatikki).

Näin tilannekomediasta tuli vähemmän steriiliä ja sliipattua. Huumoria löytyi nyt muualtakin kuin perheestä ja se saattoi olla rankkaakin (esimerkkinä South Park). Ilman naurua tarvittaisiin narua.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.