Sivistyshistoriaa ja paljon muuta

Syksyn yksi merkittävimmistä tietokirjoista on teos, jota tuskin kukaan lukee kokonaan, mutta jossa monelle on paljon luettavaa. Teos on ministeri Jaakko Nummisen nuorisoseuraliikkeen historia. Yhteisön voima (Edita 2011) on viisiosainen, 3 300-sivuinen, 12 kiloa painava tietopaketti.

MONI kysyy, miksi nuorisoseuraliikkeestä on kirjoitettu näin laaja historia. Eikö olisi ollut perusteltua tiivistää ja oikein kunnolla?

Teossarjan runko on nuorisoseuranliikkeen synty, laajeneminen kansanliikkeeksi ja nykyajan nuorisoseuroiksi, jotka ovat tiiviissä yhteydessä kylätoimikuntiin. Numminen luonnehtii kylätoimintaa nuorisoseuraliikkeen vahvaksi juuriversoksi.

Numminen analysoi nuorisoseuraliikettä perusteellisesti järjestön kolmella tasolla. Esillä on kunnioitettava määrä kuvauksia kylien nuorisoseurojen vaiheista sekä maakunnallisten keskuseurojen ja valtakunnallisen Suomen Nuorison Liiton historiaa.

Esitystavasta johtuen kirjan henkilögalleria on poikkeuksellisen suuri.

VAIKKA Keski-Suomi ei ole nuorisoseuramaakuntana suurimpia, teoksessa on paljon myös Keski-Suomesta ja keskisuomalaisista.

Kuvitus sisältää - kuinka ollakaan - Lanneveden Sampolan. Lannevedelle on yhteyksiä myös vuosien 1977-1982 Suomen Nuorison Liiton puheenjohtajalla, professori Pertti Kettusella, jonka professori Pentti Sillantaus (1923-1998) oli aikanaan värvännyt nuorisoseuraliikkeen johtotehtäviin.

Vähättelemättä Lanneveden nuorisoseuran maineikkuutta, on kirjassa suuri joukko muitakin keskisuomalaisia seuroja.

Nummisen mukaan nuorisoseurajärjestö on ollut ennen muuta sivistysliike, joka on opettanut ja kasvattanut kansaa. Sen ansiota on ollut, että korkeamman sivistyksen ja kansansivistyksen välille ei Suomessa päässyt muodostumaan kovin suurta juopaa.

Kaikki tuo ja paljon muuta Suomen historiaa on nyt kansissa.

NUMMISEN akateemiset opinnot päättyivät aikanaan filosofian kandidaatin tutkintoon. Lisensiaattityö liberalismista 1800-luvun Suomessa jäi hyväksymättä. Professori L. A. Puntila (1907-1988) sanoi, että se on liian pitkä. Numminen lyhensi ja Puntila sanoi, että liian lyhyt.

Numminen on arvellut, että Puntilan penseyden taustalla olivat muut kuin tieteelliset syyt. Puntila ei hyväksynyt Nummisen yhteistyötä akateemikko Kustaa Vilkunan (1902-1988) kanssa.

Sellaiseenkin vastukseen jatko-opiskelija saattoi - ja saattaa - yliopistossa törmätä.

Numminen jätti muodollisen tieteellisen uransa siihen, mutta se ei hidastanut virkauraa opetusministeriössä, jonka kansliapäällikkö hän oli vuuosina 1973-1995. Sitä ennen Numminen ehti olla opetusministerikin ja ministerin arvonimen hän sai vuonna 1999.

Viiden yliopiston kunniatohtori Numminen on kirjoittanut runsaasti väitöskirjatasoista tekstiä. Nuorisoseuraliikkeen historian ensimmäinen osakin on epäilyksettä väitöskirjatasoinen tutkimus.

Mutta sanoisikohan Puntila taas, että liian pitkä?

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen pääkirjoitustoimituksen esimies.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.