Sivuraiteilla itse asia unohtuu

Viime kuukausina on keskusteltu vilkkaasti suomalaisten väkivallasta. Tällä kertaa keskustelun aloitti kirjailija Sofi Oksanen antamalla viime vuoden lopulla Tanskan televisiolle haastattelun, jossa hän kuvasi suomalaisia miehiä väkivaltaisiksi. Keskustelu ryöpsähti käyntiin uudelleen Sellon traagisten tapahtumien jälkeen.

Väkivallasta keskustelu on tarpeen. Väkivallasta on puhuttava, jotta sen syitä voitaisiin edes yrittää poistaa.

SIKSI ERIKOISTA on, että puhe väkivallasta toistuvasti luiskahtaa tilastokisavertailuun. Itse asia uhkaa näin jäädä sivuraiteille, kun suurin huomio kohdistuu ihan muualle.

Sofi Oksasen haastattelun jälkeen muistutettiin kiireesti, että kyllä naisetkin hakkaavat, eivätkä vain miehet. Alkoi vertailu siitä, miten paljon naiset hakkaavat ja hakkaavatko he enemmän kuin miehet.

Samoin kävi Sellon murhenäytelmän jälkeen. Sellon yhteydessä puhe tosin kääntyi tätäkin nopeammin maahanmuuttajien karkottamista koskevaksi keskusteluksi. Tämän keskustelun käynnisti pääministeri Matti Vanhanen (kesk.).

KESKUSTELUN SIVURAITEILLE ovat poliitikkojen ohella ja heitäkin pahemmin eksyneet yhteiskuntatieteilijät, joilta nimenomaan toivoisi analyyttista ja syihin paneutuvaa näkemystä.

Tutkijat ovat viime viikkoina käyneet Helsingin Sanomien mielipideosastossa painia siitä, miten Suomi sijoittuu kansainvälisessä vertailussa henkirikosten määrässä, kumpia kuolee enemmän väkivallan seurauksena, miehiä vai naisia, ja kumpi sukupuoli hakkaa enemmän. Asetelma on ollut yksi vastaan muut, ja niiden "muiden" kunniaksi on todettava, että he ovat väliin muistuttaneet kisaamisen epäolennaisuudesta.

Pyörittely siitä, kumpi sukupuoli hakkaa enemmän sekä tilastokisa siitä, miten väkivaltainen maa Suomi on kansainvälisesti, hämärtävät keskustelun pois itse ytimestä.

Se antaa tahattoman viestin väkivallan vähättelystä. Vähättelevää asennetta alleviivaa se, että sivuraiteille ajautuneiden joukossa on myös asiantuntijoita.

Ensisijaista olisi kuitenkin myöntää, että jokainen väkivallanteko on liikaa, olipa tekijänä kuka tahansa ja sijoittuipa Suomi vertailuissa miten hyvänsä.

VÄKIVALLAN SYIDEN arviointiin tuntuu kuitenkin olevan vaikea päästä.

Tästä yhtenä esimerkkinä ovat toistuvasti ja nopean tyrmäyksen saavat pohdinnat siitä, onko kulttuurissamme piirteitä, jotka erityisesti luovat ihannoivan ilmapiirin väkivaltaiselle käyttäytymiselle ja näin synnyttävät väkivallantekoja.

Tällaiset pohdinnat herättävät kiivaan (!) ryöpytyksen ja näkökulman ehdottoman kieltämisen. Kansallinen itsetutkiskelu on sallittua vain, jos kyse on kulttuurimme myönteisistä piirteistä.

Vähättelyllä, tilastokikkailulla tai suuntaamalla keskustelu sukupuolisodaksi väkivallan aiheuttamia ongelmia hämärretään sen sijaan, että väkivaltaan ilmiönä tartuttaisiin vakavasti ja ennaltaehkäisevästi.

Kirjoittaja on Keskisuomalaisen pääkirjoitustoimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Kolumnit

Kehu kääntyy itseään vastaan

Kolumni: Hevosurheilu on sitkeiden ihmisten laji

Kolumni: ”Totuus astuu vallan alle, vääntyy ja katkeaa”

Kolumni: Sademetsäpalot uhkaavat koko maapalloa

Kolumni: Wowittajan paluu

WoWittajan odotettu paluu

Kolumni: Kuka tekisi fiktio-Docventuresin?

Kolumni: Typerät ideat ovat uusiutuva luonnonvara

Kolumni: Aasialaiset uskovat yksilön vastuuseen

Kolumni: Trump mokasi mahdollisuutensa napapiirillä turvauduttuaan tyypilliseen pikkumaisuuteensa

KSML.fi:n uutiskirje

Tilaa KSML.fi:n uutiskirje. Saat joka iltapäivä viisi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Tilaus on maksuton.